Nyt saattaisi olla pinna kireänä kuin Martinalla kajakissa: 100% jälkikasvustamme on saanut flunssan. Viime yö meni poikkeustilamoodissa kuumeisena huutavaa Kakkosta kanniskellessa ja tietenkin sen seurauksena heräilevää Ykköstä lohdutellessa. Perheestä tuskin kukaan nukkui hyvin, oma saldo taisi jäädä noin neljään tuntiin.
Onneksi on olemassa ystävät. Ihanat Satu, Jani ja Jalmari tulivat Kakkosta tapaamaan ja hoitivat todella kunniakkaasti rotinaperinteen.
Muistattehan rotinat? Ennen vanhan uuteen vauvaperheeseen saavuttiin vierailemaan vain rotinat (ruoka, pullat ja kahvit) kainalossa. Sillä huolehdittiin että tuore perhe saa syödäkseen eikä tarvitse nähdä vaivaa vieraiden eteen.
Olemme jotenkin ilmeisesti hankkineet hyviä kavereita, koska viime viikkoina meidän luona kyläilleet ovat hoitaneet rotinatehtävää varsin mallikkaasti tuomalla esim kokonaisen porkkanakakun mukanaan, njam! (kiitos vielä Kati).
Ja tehtävänsä tosiaan nämä idän ihmeetkin hoitivat: hyvän seuran mukana tuli makaronilaatikko, itseleivotut korvapuustit (pakkaseen myös pari pussia), karkkia, lahjuksia Ykköselle ja Kakkoselle ja vielä äidille imetyspaitoja lainaan. Ja ne ryökäleet vielä siivosivat pöydän sillä aikaa kun tämä äiti koomaili lähes unessa pieni sammakko sylissään.
Tähän väliin siis iso iso kiitos ja sata sydäntä. Teitte meille ihmeitä.