Kelaa sitä

Erään Salosen innostamana pakko vähän kommentoida rakasta Kelaa. Tai itseasiassa kelaa, sitä kieltä nimittäin.

Pidän itseäni kohtuullisen älykkäänä ihmisenä, olenhan sentään korkeakoulutettukin. Samoin olen yleensä kohtuullinen sisälukija ja ymmärrän kirjoitettua tekstiä, vähintäänkin sen pari kertaa luettuani. Nämä asiat huomioon ottaen, Kelan ohjeet on ilmeisesti tarkoitettu Nobel-voittajien Oxfordissa opiskeleville jälkikasvuille. En nimittäin tajua niistä yhtään mitään. Minun ja Kelan kauniin yhteiselon aikana olen todella monta kertaa tehnyt jotain ”väärin”. Hakenut liian myöhään, väärällä lomakkeella, väärin perustein tai muuten vaan ollut tyhmä ja väärässä, enkä siksi ansaitse mitään tukia tai oikeastaan saisin maksaa tuplana kaiken takaisin. Maksettuani ensin verot, tietty.

Jotenkin tämä vielä suttaantui opiskeluaikana, kun oli viisi vuotta aikaa ymmärtää ja ympärillä samaa asiaa kiroili pohdiskeli parisataa muutakin tyyppiä. Sitten pissa osui tikkuun (shit hits the fan -sanonnan lapsiversio). Myönnän auliisti että nainen ei ole älykkäimmillään raskauden ja / tai imetyksen aikaisten hormonien alaisena. Myönnän myös, että Kelan tuille jääminen useiden vuosien turvallisen palkkarännin jälkeen aiheuttaa ylimääräistä sydämen tykytystä ja siten huolimattomuutta.

Mutta silti. Oikeesti. Mitä sanotte esim. tästä:

”Isäkuukaudella tarkoitetaan isälle maksettavia 12 viimeistä vanhempainrahapäivää, joiden jatkoksi maksetaan 1-24 isyysrahapäivää. Isä voi pitää isäkuukauden välittömästi äitiysrahakauden jälkeen alkavan vanhempainrahakauden lopussa tai siirtää isäkuukauden pidettäväksi myöhemmin. Siirretty isäkuukausi tulee pitää ennen kuin on kulunut 180 kalenteripäivää siitä päivästä, jona äitiysrahan jatkoksi maksettavan vanhempainrahan maksaminen päättyi.”

Ylläolevassa on vaivaiset viisi termiä, joista yksikään ei itsenäisenä selity: isäkuukausi, vanhempainrahapäivä, isyysrahapäivä, äitiysrahakausi, vanhempainrahapäivä…sulavasti tiputellaan sekaisin kausia, päiviä, kuukausia ja rahaa. Ensimmäistä kertaa näitä juttuja selvitellessäni en ihan aikuisten oikeasti tajunnut miten kaksi viikkoa käännetään rahaksi. Kela kuitenkin tekee niin sujuvasti. Ja senhän te kaikki jo tiesittekin, että lauantai on arkipäivä, eikö?
 
Kelan selkokielinen opas sanoo samasta asiasta:

”Isä voi saada 1–24 arkipäivää ylimääräistä vapaata, jos hän käyttää äidin sijasta vähintään 12 viimeistä arkipäivää vanhempainrahakauden lopusta. Isä voi valita, kuinka monta lisäpäivää hän haluaa pitää. Isäkuukausi voi siis olla 13–36 arkipäivää. Isäkuukauden aikana isä ei voi käydä työssä.”

Okei, parempi. Mutta edelleen tästä puuttuu lause: ”äiti jättää nostamatta omista tuistaan 12 arkipäivää, eli ei saa Kelalta tukia viimeiseltä kahdelta viikolta”. Miksi on niin vaikeaa sanoa selkeästi että PÄIVÄ = RAHA?. Kesti todella kauan tajuta että okei, me voidaan ollaan kumpikin kotona, mutta rahaa maksetaan äidille kahden viikon edestä vähemmän, jolloin isä taas saa kuuden viikon edestä.

Koska minua henkikökohtaisesti v****aa tuntea itseni tyhmäksi, olen ratkaissut asian niin etten yritäkään ymmärtää. Kun mulla on Kelalle asiaa, soitan suoraan lapsiperheiden neuvontapuheluun. Kerron mikä on tilanne (”mä oon taas paksuna”), ja kysyn mitä saan ja miten. Yleensä ne täyttää hakemukset siinä mun puolesta samalla, ja kertoo miten kannattaisi tehdä tukien maksimoimiseksi. Kelan palvelutoimistossa sama ei onnistu, koska siellä vain ohjataan sen ihanan lomakeseinän luo ja sanotaan ”valitset tuolta sen lomakkeen, täytät tossa ja jätät tähän”. Ja palvelua tässä oli…?

Loppuun pieni laskutoimitus:*
Oletetaan että jos asiakas hakee Kelan tukia puutteellisesti tai väärin perustein, ylimääräistä palveluaikaa kuluu tunti (virheen havaitseminen, oikaisupyynnön lähettäminen asiakkaalle tapauskohtaisine selityksineen, palvelunumeroon soitto, uuden hakemuksen käsittely). Sovitaan myös että vaikkapa neljäosa Kelan asiakkaista on yhtä tyhmiä kuin minä. Kelan piiriin kuuluu lähes kaikki suomalaiset, näistä Kela palvelee aktiivisesti hakemusten ja lomakkeiden muodossa vain osaa (työttömyys, opiskelijat, lapsiperheet, sairaudet). Sovitaan nyt tämän laskutoimituksen osalta että aktiivisessa paperihelvetissä pyörii kaksi miljoonaa asiakasriviä. Sovitaan vielä että näistä jokainen asioi kaksi kertaa vuodessa Kelan kanssa ja niistä puolet menee niin sanotusti vituralleen. Oletetaan vielä että yksi Kela-käsittelija maksaa valtiolle 40 000€ vuodessa, jolloin minuuttitaksa työlle olisi noin 0,40€.

Puhumattakaan siitä tunteesta, joka asiakkaalle jää kun saa taistella elantonsa eteen eikä edes tajua miten se pitäisi tehdä. Se on aika priceless.

Tässä olisi kuulkaa tosiaan sille naisen logiikalle vähän tekemistä. Ja jos harkinnan alla oleva kotihoidon tuen lyhentäminen kahteen vuoteen tosiaan säästäisi 30-40 miljoonaa euroa vuodessa (en tiedä tosin mistä IL / STT on tuon luvun keksinyt), voisi miettiä tuon ylläolevan laskemista ihan tosissaan.

*Laskelmassa on varmaankin sata asiaa väärin, tyhmästi, ala- tai yläkanttiin, mutta ei se nyt kiinnosta. Saadaan mittakaavasta kuitenkin kiinni. Ja ennen kaikkea, minä saan valittaa muka perustellusti.