Uskomattoman yllätyskesän keskellä (melkein 20 astetta ja aurinkoa!) myymme tontin. Keskellä kuumaa iltapäivää istumme pankin hiljaisessa konttorissa ja paperille kaartuvat nimet sinetöivät homman. Espooseen ei nouse meidän taloa. Kättelemme ja onnittelemme, vellomme itse ristiriitaisissa tunteissa. Mitä me nyt tehdään?
Alle viikossa uusi toivo kuitenkin viriää, ja kevät muuttuukin pikkuhiljaa tutun tuntuiseksi: on kivien potkimista, kallion mittailua ja budjettien arpomista. Ehkä vielä kuitenkin?