Mä rrrrrakastan yllätyksiä. Sekä niiden tekemistä että niiden..saamista? Just sitä. Tämän viikon aikana yllättävää on ollut se…
…kun kuvasin Kakkosen tietämättä itseäni niiden tarhamaskotin kanssa töissä. Paul Panda auttoi vähän funtsimaan ja kevensi raskasta tunnelmaa parilla osuvalla lohkaisulla.
…kun kävin katsomassa blogin kävijätilastoja. Holy shit. Sen verran oli yllättävät luvut että Tenalle olisi ollut tarvetta. Ujot lapset – uusi tabu?
…kun Sveitsinvahvistus pölähti muille kertomatta mukaan meidän parhaiden tyttöjen dinnerille. Siinä oli tippaa jos toisenkin silmässä kun näki yhtäkkiä melkein vuoden tauon jälkeen rakkaan ystävän siinä niin, kasuaalisti dinnerille tulossa.
…kun laitoin sen saman tytön pari tuntia aikaisemmin laatikkopyörään ja paljastin ullatuksen Turun vahvistukselle, ks. alla:
…kun mittasin itseltäni vauvakuumeen katsottuani Bridget Jonesin ja pideltyäni sen perään maailman kauneinta vastasyntynyttä tyttöä sylissä. SIIS MITÄ? (Yritin myös vähän karata sen lapsen kanssa. Saivat kiinni).
…kun Sveitsin ylläri yritti tulla meille yöksi, mutta meidän summeri ei toiminut ja mulla oli kännykkä äänettömällä. Mahtoi olla yllättynyt olo kun siellä kadulla yksin seisoi! Yllättävän hyvin se myös jaksoi sen parikymmentä minuuttia odottaa ennen kuin jatkoi matkaansa kohti jotain kodittomien asuntolaa. Ehdin päästää sen sisään sitä ennen.
Okei, ehkä ihan kaikki yllätykset ei ole kivoja.