Ei video miten mahtavaa on ollut lukea edellisen tekstin kommenteissa teistä, kiitos ihan hurjasti jokaisesta kommentista! Luen niitä täällä ihan tippa linssissa ja lisää saa todellakin tulla! Palkintona (rangaistuksena?) vastaan tässä samaan syssyyn Satun mulle heittämään haasteeseen, eli ne kymmenen omituista asiaa minusta. Oli vähän keksimistä, koska olen kaikin puolin niin ääritavallinen ja oikeastaan täydellinen. Tässä tulee kuitenkin sellainen 8+ yritys!
1. Mulla on pääni sisällä jatkuva radio. Siis joku biisi soi päässäni päivin öin, halusin tai en. Joskus joku sellainen, jonka olen juuri kuullut radiosta, joskus jopa joku sellainen, jota ei ole edes olemassa. Jos nukun huonosti, kevyessä unessani menee lyhyellä luupilla joku biisi. Päivisin taustalla on aina jokin sävel, rytmi tai riffi. Kokeile vaikka: kysy miltä hetkenä X, mikä biisi just nyt soi. Vastaamisessa saattaa kestää, jos biisi ei ole mulle tuttu. Mutta siellä se on. Opin vasta vastikään, ettei kaikilla ole tätä jännittävää oman elämän soundtrackia.
2. Hikkani vinkuu. Teini-iästä lähtien mulla on ollut outo tapa hikata. Jokaisessa hikan nytkäisyssä tulee korkea hiiren kaltainen vinkaisu. Jos sitä ei tule, hikka tekee kipeää. En tajua tätä lainkaan. Se on varmaan alkanut huomionhakuisena teinimaneerina, mutta näin kolmekolmosena bisnesmuiana voisi olla ihan ok hikata normaali-ihmisten tavoin.
3. Valkoiset sormet ja siniset jalat. Ilokseni voin kertoa, että talvi on tänään alkanut. Lämpömittari näyttää 12,5 astetta ja mulla meni juuri kolme varvasta täysin valkoiseksi villasukista huolimatta. Tästä talvesta tulee pitkä. Vaiva johtuu jostain verenkiertohäiriöstä, jonka seurauksena mun raajat vetää kaikkia Ranskan lipun värejä läpi ihan omatahtoisesti. Ei kiva.
4. Olematon koordinaatio, tai ehkä keskittymiskyky. Niin, edellisessä viestissä kerroin olevani kömpelö. Se oli ensinnäkin vähättelyä ja toisekseen valhetta. Mulla on oikeasti tosi hyvä koordinaatiokyky, koriksessakin mulla on kuulemma ”hyvä flow” kentällä. Mutta. Ei ole lainkaan harvinaista että kävelen seinää päin. Tain avaan kaapin oven suoraan ohimooni. Olen niin sata lasissa koko ajan, etten jaksa odottaa kehoni siirtymistä sinne, missä aivot jo on ja lopputuloksena on paljon kipeitä mustelmia ja itsekeksimäni muka lapsiystävällinen kirosana ”saaketti”. Neljätoista kertaa päivässä.
5. Kumisormet, kumiranne ja kumiselkä. Osasyynä näihin selkävaivoihin on yliliikkuvat nivelet, jotka saa sormet taipumaan oudon paljon ja kummallisiin asentoihin. Saan lapaluistani ihan kunnon kokoiset siivet aikaan, näytän keskaria aika coolisti ja kai teillä kaikilla muillakin osuu peukku ranteeseen näin?
Tämä muuten on sukuvika, tässä vielä siskon kanssa yhteinen taidonnäyte:
6. Pihtailen pissaa. Satu ällötti mua mustapäillä joten vastaan pissalla. Mä en jaksa käydä vessassa, se on jotenkin ihan hukkaan heitettyä aikaa. Ajoitan vessassa käynnin melkein aina joko tuloon tai lähtöön, silloin se on vielä ok kun samalla voi pestä kädet / korjailla huulipunaa / niistää nenän, whatevs. Saatan käydä työpäivän aikana kerran vessassa. En kuitenkaan ole mikään humanoidi, jolle hätää ei tulisi, eli suurimman osan päivästä vietän iso keltainen kupla otsassa. Onneksi olen siinä hyvä – olen kerran mennyt leffaan niin että sinne mennessä oli jo hätä. Kolme tuntia myöhemmin mentiin bisselle ja siinä vaiheessa luovutin.
7. Olen Euroopan nopein pissaaja. Edelliseen liittyen, vietän siellä vessassa aikaa ehkä 22 sekuntia. Sisään silloin kuin tarvii ja ulos kun homma on hoidettu.
8. Osaan kauhistuttavan paljon Frendien vuorosanoja ulkoa. Moni onkin kieltäytynyt katsomasta tätä kaikkien aikojen klassikkoa koskaan kanssani. You’re wasting perfectly good pastrami!
9. Suoraan liittyen edelliseen: osaan kauhistuttavan paljon biisien sanoja. Paitsi että ullatus ullatus, en osaakaan. Jos pyydät mua kirjoittamaan sanoja ylös, mitään ei tule. Mutta jos biisi soi, minä kyllä laulan päälle foneettisesti täysin oikean kuuloisesti. Välillä osaan jopa niitä oikeita sanoja. En osaa selittää tätä.
10. En kestä hälyä. Kovat äänet ei sinänsä häiritse mua, mutta monen yhtäaikaisen äänen kakofonia vetää aivot ihan rullalle. Oikein tunnen fyysisesti miten stressitaso nousee, kun vaikkapa muskarin eteisessä viisi lasta tekee yhtäaikaa lähtöä ja ympärillä kaikuu montaa erilaista ääntä ja paljon myös visuaalista ärsykettä. Samasta syystä pärähdän, jos yli kaksi ihmistä puhuu mulle yhtä aikaa. Hieno piirre taas tämäkin äiti-ihmiselle!
Mitäs sanotte, enkö olekin häkellyttävän normaali tyyppi?