My day: päivä yksivuotiaan (ja kahdeksan- ja kymmenenvuotiaan) kanssa

6.55 herään, aurinko paistaa silmään. Olen nukkunut sohvalla koska Ykkösellä oli kaveri yökylässä mikä luonnollisesti tarkoitti sitä että myös Kakkosen pitää saada erikoisjärjestely, mikä luonnollisesti tarkoitti sitä että minä nukuin hänen kanssaan sohvalla. Onneksi on iso sohva.

7.15 Kolmonen herää yläkerrassa. Miksi se herää aina kovaa itkien? Onneksi hän muuttuu aina hetkessä aurinkoiseksi ja ottaa nytkin kaiken irti siitä että äiti ja veli makoilee sohvalla uhreina. Päivän eka imetys tuleekin sitten heti tässä koska en jaksa kieltäytyä maanittelevan tiikerin otteista.

9.15 lähden sovitusti ulos treenaamaan kaverin kanssa vaikka päähän sattuu ja tuntuu oudon väsyneeltä. En tajua sitä taaskaan vielä tässä mutta loppupäivä paljastaa että on migreenipäivä. Kolmonen nukahtaa ajallaan eli 9.30 paikallaan oleviin vaunuihin. Teemme kivan ulkotreenin kaverin pihalla. Lähetän Kakkoselle kuvan jättimäisestä trampoliinista ja saan sen sillä houkuteltua mukaan. Se suhaa pyörällään hetkessä paikalle ja leikkii heränneen Kolmosen kanssa trampalla kun me vielä treenaamme loppuun.

Sillä aikaa Ykkönen ja yökyläkaveri hengailevat meillä keskenään, syövät aamiaista toivon.

10.30 Saan viestin naapurilta “lähtisikö Kakkonen meidän kanssa uimaan Altaalle?” No todellakin! Nyt tuli kiire! Lähdetään äkkiä kilsan päähän kotiin, pyörällä ja juosten. Pakkaamme uimakamat ja saatan Kakkosen kaverinsa luo, pääsevät liikkeelle 11 aikaan. Kolmonen kitisee jotain vaunuissa ja tajuan että sillähän on jo karmea nälkä. Annan sille tavarakorista löytyneen smoothien eli se puristaa sen kaiken päälleen.

11.30 Syödään lounasta, ah kerrankin valmista sellaista eli eilistä lämmitettynä.

12.45 imetän Kolmosta sohvalla. Ykkönen ja kaverinsa ilmestyvät jostain leikkiensä syövereistä, eivät vieläkään halua lounasta – söivät aamiaista siinä juuri ennen 11.

13.15 Kolmonen nukahtaa yksin ulos liikkumattomiin vaunuihin, luksus joka on näemmä palannut elämäämme! Käyn suihkussa ja teen vähän töitä. Syön sunnuntaisen synttärikakun jämiä, vaikka juuri tästä kaikesta sokeriöveristä tuntuu tulevan outo, päänsärkyinen ja nestehukkainen olo. Aamulla päätin että tänään loppuu sipsit ja karkit. Mutta kun niitä on vielä jäljellä!

14.15 Kolmonen herää. Yritän hetken nukuttaa uudestaan ja jatkan samalla kännykällä töitä, eli chattaan Satun kanssa meidän myyntikurssin seuraavista liikkeistä (on muuten hyvät! Kannattaa tulla!)

Iloinen Kolmonen syö banaanin ulkona. Otan puutarhaletkun esiin ja pestään vaunut yhdessä – olen koko kesän odottanut niiden pesua ja tämän päivän smoothie sinetöi homman. Rakas taaperoni pesee niin huolella että päätyy itse suihkuun tämän jälkeen. Laitan samalla koneellisen pyykkiä.

Sitten syön lisää synttärikakkua.

Yhtäkkiä alan tajuta mistä sumuinen oloni tulee: Päänsärky onkin migreeniä. Hoitona yleensä buranaa, kofeiinia ja lepoa. Vallitsevan tilanteen takia tänään vain kahta ensimmäistä.

15.38 Kuolontunnit alkaa. Nämä on absoluuttisesti pahimmat kitutunnit hoitovapaalla ja rehellisesti vanhemmuudessa ehkä yleensäkin. Iltapäivän kolmesta noin iltakuuteen kaikilla on väsy päällä. Ainakin mulla on nihkeä fiilis. On tylsää, väsyttää, ja päivää on vielä monta tuntia jäljellä.  Tämä on se hetki kun ihmiset ostaa höyrypesureita, vannon.

Syön seisaaltani välipalapatukkaa keittiössä ja juon pikakahvia. Täällä on todella sotkuista mutta en jaksa tehdä sille mitään.

Myös Kolmonen syö välipalapatukan, eli se kävelee se kädessään ympäri kämppää ja sekoilee. Iloisena ja söpösti. Mutta sekoilee. Kerään voimia lähteäkseni sen kanssa vielä ulos.

16-17 puistossa sekä matkalla sinne. Täällä hän on niin onnellinen. Se syö soraa (vähän vain), touhuaa, keinuu, liukuu, kävelee, sekoilee. Minä katson meilejä ja instaa aina kun taapero keskittyy soraan tarpeeksi pitkäksi aikaa. Mutta myös leikin ja hassuttelen, huom huom! En ole läpeensä mätä!


Kotoa löytyy retkiltä palannut Kakkonen kaverinsa kanssa pleikkarin äärestä ja Ykkönen omista leikeistään. Keitän koko porukkaa varten lisää spagettia eilisen kastikkeen kaveriksi. Keittiössä on lounaan jäljiltä ruokaroiskeita ja täällä haisee kakkavaippa. Roskis pitäisi tyhjentää. Laitan siis roskiskaapin kiinni. Tiskikone on sentään käynnissä, en muista milloin sen tein. Päänsärky alkaa olla luokkaa “menen tähän nyt vain nukkumaan, pärjätkää te”.

Insinööri on työpäivänsä päälle vanhempieni luona muuttopuuhissa.

Tämmöisinä hetkinä todellakin muistan miten ja miksi aloitin blogin aikanaan. Tämä teksti tässä näin antaa juuri nyt merkitystä ja tavoitetta päivälleni. Vähän surullista mutta nyt on näin.

Ruokaa tehdessä katse osuu synttärijuhlakarkkeihin. No jos nyt vähän.

Syömme jälkiruoaksi kakkua, minä en ota. No otanpas.

18.00 Isot vie Kolmosen hetkeksi trampalle. Kuulen ulkoa natinaa, sekä trampan että lasten. Kolmonen onneksi kiljuu onnellisena.

19.05 imetän Kolmosen, se nukahtaa. Vaan eipäs nukahdakaan. lasken sen sänkyyn ja se herää johonkin ja kiljuu. Odotan minuutin, pari sohvalla, kuulostelen asettuisiko se itsekseen. Haluan vain olla hetken silmät kiinni. Makaan sohvalla ja isot lapset nojailevat tylsistyneinä, passivoituneina sohvaa vasten. Kielsin niiltä kaikki laitteet ja tietenkään he eivät sitten voi tehdä mitään.

Kolmonen huutaa itkuhälyttimessä. Juuri kun ajattelen että on pakko nousta uudelleen nukuttamaan, Insinööri tulee ovesta sisään. Se painuu suoraan yläkertaan nukuttamaan ja minä kerään kiitollisena hetken voimia.

19.30 Kolmonen karjuu edelleen ja isot ovat edelleen tylsistyneen löysiä. Kakkonen ehdottaa että lähdettäisiin futiskentälle vähän potkiskelemaan. Tartun harvinaiseen ehdotukseen salamana, tällä saan korvattua koko päivän poissaolevan meininkini! Ja kivaa meillä onkin. Pitkästä aikaa kolmistaan hassuttelemassa, sekoilemassa ja vähän hengästymässä. Kakkonen sai vain kahdesti pallosta naamaan ja vain kerran Insinööri palautti meidät maan pinnalle kertomalla että koulurytmiin pitäisi päästä.

21.30 kirjoitan tätä loppuun ja olen loppu. Migreeni alkaa vetää naamaa alaspäin niin etten enää kauaa voi pitää silmäluomia auki. Isot sekoilee vieläkin iltapalapöydässä, mulla on nälkä ja lattialle kaatui juuri puoli litraa vettä. Ykkönen haluaa kuulemma tänään vuorostaan nukkua sohvalla ja Kakkonen haluaa nukkua kellarissa. Minä haluan lähinnä nukkua.

Ja ehkä vähän vielä syödä kakkua.

JAA
25 Comments
  • Pipsa
    elokuu 11, 2020

    Tämä oli ihana, näitä lisää <3

    • Valeäiti
      elokuu 12, 2020

      Laitan tulemaan! <3

  • Vilma
    elokuu 11, 2020

    Ah tämä oli niin paras! <3 (sori!)
    Välillä luulen ettei kellää muulla ole yhtä sekalaista menoa kuin meillä, helpotti! 🙏

    • Valeäiti
      elokuu 12, 2020

      Mä en siis todella tajunnut tämän olevan jonkun kaaospäivän kuvaus ennen kuin näitä kommentteja alkoi sadella 😀 Ihan perus siis täällä ainakin!

  • Adele
    elokuu 12, 2020

    Hei, halusin vain kertoa että olet aivan mielettömän taitava kirjoittamaan. Olen niiin sun suuri fani!! Ah, niin hauska ja viisas nainen muutenkin.

    • Valeäiti
      elokuu 12, 2020

      äläääää ihan punastuu täällä! Kiitos! <3

  • Maria
    elokuu 12, 2020

    Niin hyvä!🤩 Näistä saa voimaa, muistaa taas että samaa settiä se on muillakin. 😉

    • Valeäiti
      elokuu 12, 2020

      Same shit everyday sanoi mies New Yorkissa kun kadulla poliisit juoksi!

  • Jutta
    elokuu 12, 2020

    Synttäreiden jälkimainingeissa parasta on, että (yleensä) kakkua riittää ainakin vielä seuraavalle aamulle santsattavaksi. Viimeksi tuli tehtyä vissiin liian hyvää kakkua, kun vieraat mokomat söi kaiken! Säryt kun miinustaa, niin päivä vaikutti tosi mukavalta. Pitäisi itsekin muistaa tehdä välillä esikoisen kanssa jotain omaa spesiaalia, eikä aina vaan vauvan kanssa.

    • Valeäiti
      elokuu 12, 2020

      Tää oli kyllä santsattua kakkua mutta kaksi kakkua oli vieraillekin liikaa! Kohta se on kokonaan tuhottu 😀

  • Petshkin
    elokuu 12, 2020

    Kiitos tästä(kin) tekstistä. Vaikea kirjoittaa tätä kommenttia ilman kliseisiä sanankäänteitä, mutta on niin tosi merkityksellistä, että joku rehellisesti ja julkisesti kertoo, miten ei. Vaan. Riitä. Migreenipäivät on juuri noin tuskaa lasten kanssa ja minäkään en aina jaksa tehdä aina epäjärjestykselle mitään.

    Ja jonkun oman sävynsä tähän tuo sekin, että olet Hanne niin kaunis, hoikka ja urheilullinen, päässyt hyvin eteenpäin urallasi ja asut tosi näyttävässä talossa. Kyllähän sen nyt fiksu ihminen järjellään ymmärtää, että kohtuuttomat standardit ovat kohtuuttomia ihan kaikille, mutta silti auttaa rikkomaan omia stereotypioita, kun rehellisiä tekstejä tulee vähän joka suunnasta, eri näköisiltä, kokoisilta ja taustaisilta ihmisiltä.

    Että kiitos vaan.

    • Valeäiti
      elokuu 12, 2020

      Enpä kyllä nyt kestä miten ihana kommentti kaiken kaikkiaan, kiitos <3

  • Pauliina
    elokuu 12, 2020

    Ihan mahtavaa, kiitos tästä realistisesta My Daystä! Meillä on vasta yksi taapero ja vauva tulossa ensi vuonna ja tästä sää vähän esimakua millaista meno on useemman lapsen kanssa. Oot kyllä reipas ja ei sitä aina tarvii jaksaa pitää kotia siistinä tai syödä pelkkää salaattia, meidän äitien pitää välillä mennä siitä mistä aita on matalin ja hemmotella itseämme.! Lapsien kanssa elämä on niin rikasta mutta myös välillä niin rankkaa! Tsemppiä, vedät kyllä niin hienosti ja kiitos kun kerrot realistisesti tästä elämänmenosta lasten kanssa!!💪

    • Valeäiti
      elokuu 12, 2020

      Siis mä menen aina tästä kohtaa aitaa! en tajunnut tämän olevan joku (inho)realistinen kuvaus ennen näitä kommentteja, haha 😀

  • Hanna
    elokuu 12, 2020

    Mä istun leikkipuistossa penkillä aina kun voin ja hyvällä omallatunnolla. Jos lapsi mua kaipaa niin meen leikkiin mukaan, muuten sluibaan 😎.

    Ihana teksti 💛

    • Valeäiti
      elokuu 12, 2020

      Jes, oikein!

  • Maarit
    elokuu 12, 2020

    Luin ja nauroin, luin ja itkin. Kiitos Hanne, että kirjoitat.

    • Valeäiti
      elokuu 12, 2020

      <3

  • Maija
    elokuu 12, 2020

    Hei nyt pitää kysyä ihan, että mistä tuo sinun valkoinen sivureiällinen jakkara on? Tiedätkö sen tarinaa? Dyykkasin joku vuosi sitten samanmoisen roskiksesta, ja mua on aina kiinnostanut, että mistä se on tullut 🙂 Josko sä vaikka tietäisit! Ja kiitos päivästäsi, ihan peruspertsaa tuo oli 😀

    • Valeäiti
      elokuu 13, 2020

      Siis tää on meidän vanhempien kotoa, ollut siellä aina mun lapsuudesta lähtien!

  • Noora
    elokuu 12, 2020

    Niin elämänmakuista, ihan parasta! <3 Jotenkin tähän säätöön tottuu. Turtuu. Mitä ikinä. Enpä olisi uskonut! 😀

    Tänään lounasta lapsille tyhjästä taikoessani hoksasin, että eihän ne taaskaan syöneet kai aamupalaa, kun kukaan ei muistuttanut. Pienin päiväkodissa ja minä tein töitä, lapsia kokoonpanossa omat kaksi ja yksi lainattu. Onneksi koulut alkaa huomenna! Iltapäivällä lähdettiin veneilemään. Tai piti, oltiin jo kaikki veneessä (oma projektinsa sekin, kun mukana oli neljä lasta ja koira), mutta sittenpä vene ei ihan toiminutkaan. Lennosta suunnitelman muutos ja päästiin silti grillaamaan. Vaikkakin eri paikkaan kuin piti. Illalla piti toimittaa lainalapsi junalle, ihan hyvin ehdittiin kun juostiin autolta. Jäi vielä minuutti aikaakin tuhlattavaksi, kun juna oli vähän myöhässä. Ja juuri ennen pimeää ja sadetta pikainen juoksu pihan läpi, että edes puolet "ei saa kastua" tavaroista olisi sateen suojassa. Tuskin on. Lattiaa ei sisällä pahemmin näy, mutta minkäs teet… Kun oli päivällä pakko tehdä töitä!

    Eikä tää päivä edes tuntunut säädöltä, ihan perus meininkiä meillä. 😀

  • Heini
    elokuu 13, 2020

    kiitos että kirjoitat <3 En kyennyt lopettamaan lukemista kesken joten poltin vahingossa ruuan pohjaan 😅

    • Valeäiti
      elokuu 14, 2020

      hahaha voi EI pahoitteluni! 😀 😀 saat rahat takaisin, tässä!

  • Omppu
    elokuu 15, 2020

    Haha, mää odotin koko jutun loppuun asti että millon se kahdeksankymmenvuotias astuu kuvaan mukaan 😂

    • Valeäiti
      elokuu 16, 2020

      Hahahahaha ei vielä tullut! 😂😂