Vinkkasin videokoulutuksen pyörteissä Mustan Oven Majalle, että minua kiinnostaisi nähdä sisustusbloggarin kotoa näkökulmaa vaihtava video. Sellainen, joka alkaisi jostain tiukasti rajatusta asetelmakuvasta ja laajenisi sitten pikkuhiljaa koko huoneen, tilan ja talon paljastaen. Näyttäisi lukijalle, miten ne kaikki pienet yksityiskohdat ovat itsessään kauniita, mutta että todellinen taikuus on siinä, miten taitava sisustaja luo eheän kokonaisuuden.
Sitä videota odotellessa (tuleehan se joskus?) tajusin, että minähän voin tehdä itse ainakin osittain saman valokuvilla. Siinä samalla tulen antaneeksi teille hyvän omantunnon, pientä ylemmyydentunnetta ja kaiken kaikkiaan rentouttavan pääsiäisajan! Meidän koti tänä aamuna, olkaa hyvät:
Kas näin. Muutaman hetken raivoamisen, ei vaan raivaamisen, jälkeen saatiin taas tilanne haltuun. Koti valmiiksi seuraavaa sotkua pohjustamaan. Kysyin Insinööriltä kuvia näyttäessä, että eikö sua yhtään hävetä? Että kato nyt miten me eletään (case in point: kuva alla)? Insinööri tuhahti että mitä tässä pitäisi hävetä, katso asian positiivista puolta. Jouduin kysymään mikä se on, ja minulle kerrottiin että olemme kaikki kotona viettämässä aikaa. Okei, osui ja upposi. Ehkä työmatkojen, stressin ja puolivalmisruokien siivittämän viikon paras anti on tosiaan se, että ollaan kaikki kotona yhdessä. Röykkiöidemme keskellä viihtyisästi herkutellen.
Palvelin sentään vähän tunnollisuushermojani ja pyöräytin suurena marttana keittiön jämistä meille herkkupiiirakan. Katoin jopa pöydän ja otin ensimmäistä kertaa käyttöön isovanhempieni perinnöksi jättämät lautaset. Maha täynnä, koti siistinä olimme taas eheä, onnellinen perhe.
Tarkoittaa siis että lapset sylkivät puolet pahasta ruoasta pois ja kukaan ei siivonnut ruokailun jälkiä. Perus.