Kyllä on kylmä, kyllä on valkoiset sormet ja kyllä on vieläkin flunssa. Olisi niin paljon valivalia, mutta ei jaksa nähdä valittamisen vaivaa kun on niin paljon iloakin. Lumi narskuu jaloissa, pulkka pääsee pois kaksivuotiselta jäähyltään ja aurinkoakin on näkynyt. Ajattelin jopa olla itselleni varsin epätyypillisesti aika ällö positiivari ja lisätä vielä vähän ilon määrää.
Tiedättehän, kun tammikuussa kerran on tapana tehdä jotain haasteita. Minä en aio luvata vähentää sokerin syöntiä tai tehdä päivittäin vatsalihaksia, koska pidän sokerista ja laiskottelusta. Ja vatsastani. Sen sijaan aion ottaa käyttöön isoäitivainaani parhaan ohjeen avioliittoon ja elämään yleensä: ”muistakaa aina Keskinäisen Kehumisen Kerho”. Toisilleen pitää kertoa, miten hyviä ihmisiä ollaan ja miten kivoja juttuja tehdään. Oikein kilpaa. Aionkin tammikuun ajan kertoa päivittäin jotain hyvää jostain ympärilläni olevasta ihmisestä*. Koska niitä hyviä ihmisiä on tosi paljon ja hyvät ajatukset jää liian usein ajatuksiksi!
Voit hyvin osallistua Kerhon toimintaan vaikka haasteen nimissä. Sen kuin laitat kehumaan vaikka Facebookissa päivittäin, kasvotusten aina parempi. Ei sen tarvitse olla suurta ja ihmeellistä, pienikin asia riittää. Minä käytän foorumina blogia ja ehkä satunnaisesti muitakin kanavia. Tavalla tai toisella julkista kehua kuitenkin tulossa, peräti 25 kertaa (jos laskin oikein).
Haasteen ensimmäisenä päivänä kohteena on:
Riitta.
Riitta on lahja Insinöörin puolen kaveriporukasta. Kahden pienen ihana äiti, kätilö ja yksi parhaista kuuntelijoista, jota olen koskaan tavannut. Riitan kanssa tulee aina naurettua, se jo itsessään on mahtavaa, mutta jotenkin siinä samalla aina sydänkin kevenee. Monta selkätuskaa läpikäynyt Rituliina on lisäksi opettanut mulle tärkeän, itseäni paljon auttaneen viisauden:
”en halua määritellä itseäni selkäkivun kautta, olen paljon muutakin kuin yksi paska selkä.”
Semmoinen on Riitta, jonka kanssa juuri viestittelin. Aika mahtava tyyppi, eikö? Huomenna sitten joku muu, joka sattuu mieleen osumaan.
Mitäs sanotte, lähdettekö messiin tähän? Tähän leikkiin ei sitten lasketa mitään amerikkalaisen päälleliimattua väkipakkoa, vaan aitoja, spontaaneja kehuja. Kyllä te siihen pystytte!
Vaan pystynkö minä? Siis muistanko koko kuukauden? Jaksanko keksiä kehuja keskellä kylmintä pakkasyötä? Jäämme innolla odottamaan.
*Disclaimer: elämässäni on reilusti yli 25 hyvää ihmistä ja päässäni enemmänkin hyviä ajatuksia. Tänne tipahtaa aina vain yksi, mikä nyt kulloinkin sattuu päähän pilkahtamaan. Jos et sattunut osumaan listalle, pyydä minulta oma kehusi kasvotusten! Kyllä mä jotain keksin, ihan varmasti! Ainakin sulla on silloin hyvää seuraa.