Kävi ilmi, ettei blogikirjoitus kirjoitakaan itse itseään. Kirjoitin jo yhden NaNoWriMo-romaanin verran tekstiä ja tajusin nukahtaneeni itse kesken sen kirjoituksen. En vaan löydä tapaa kuvailla tätä reissua! Kaikin puolin kamala, olosuhteissaan järkyttävä ja monella tavalla pieleen mennyt reissu, joka oli kuitenkin yksi parhaista ja ikimuistettavista.
Muutamia kohokohtia mainitakseni, meiltä meni kaksi tuntia selviytyä sinne kamalaan Piritaan. Siihen liittyi nukahtaneita lapsia, terassikaljaa autioituneessa hallissa, kreisiä kaatosadetta, takseja jotka eivät tulleet tai tulivat eivätkä halunneet ottaa vaunuja kyytiin, ja erittäin monta vaikeaa päätöstä, joita ei oikeastaan ikinä tehty.
No se Pirita. Se oli ihan just niin herättelevä kuin eräs lukija ystävällisesti osasi vinkata. Luteita lukuun ottamatta nähtiin, koettiin ja tunnettiin about kaikki kohdat (paitsi terassi ja aula oli rempattu, luoden pelottavan optimisten sisääntulon). Se mitä yllä linkattu arvio ei saanut kameralle, oli yläkerran ”loistobuffan” Jelena ja muut kumppanit, jotka vihasivat itseään, töitään, asiakkaitaan ja ruokaa. Kohtelu oli kylmää ja seitsemän tuntia seissyt ruoka ihastuttavan haaleaa.
Suurimman osan aikaa reissusta satoi kaatamalla, loput ajat hytistiin kaikkien mukaan otettujen vaatteiden kanssa. Aurinko tuli esiin täydeltä terältä sillä hetkellä kun astuimme takaisin terminaaliin. Uusi uljas kauppakeskus Rocca Al Mare oli aika neukkuhenkinen, ja päiväunien takia valikoitu Tallinnan eläintarha niin surullinen näky, etten melkein edes halua kertoa teille siitä liikaa. Tulee vaan teillekin paha mieli marsuhäkin kokoisessa betoniloukossa elelevistä jääkarhuista.
Sitten se yllätyskäänne – meillä oli tosi kivaa. Lapset nautti aivan hulluna siitä Piritan melkein siedettävästä uima-altaasta, monena päivänä. Myös neukkuajan kilsan mittaiset käytävät olivat omiaan ylienergisille tyypeille. Seura oli mitä parhainta ja huoneet oli lopulta kuitenkin ok siistit ja hiljaiset. Tallinkin laivat Star ja SuperStar oli siistejä ja leikkihuoneet aivan hittejä. Oli kuulkaa ilmapalloeläimiä, tatuointeja, värityskirjoja ja kasvomaalausta ja iloisia Tallinkilaisia. Ja sateesta huolimatta Tallinnassa on edelleen maailman ihanin kauppa/ravintolakeskittymä Telliskivi Loomelinnak (Kalamajassa, joka on kyllä kaunis mutta ei kestä sadesään ”dalsimista” ilman selkeää kohdetta). Tsekkaa erityisesti pienet kaupat, ybersuosittu F-hoone ja syrjäisempi, mutta yhdellä parhaista lapsiperhekokemuksella varustetuista Kivi, Paber, Käärid, jonka koko lista on gluteeniton ja palvelu mahtavaa.
Menisin uudestaan, kyllä. Menisin myös Piritaan, jos ihan pakko olisi. Se pakko tosin tarkoittaa että koko Eurooppa olisi täynnä ja Pärnu palanut poroksi. Rahansa voi käyttää paremminkin.