En millään haluaisi olla yksi niitä äitejä*, mutta sanon tämän silti: joskus tuntuu siltä, että Ykkönen on aika tosi fiksu, poikkeuksellisen fiksu. Ainakin sillä on aivan naurettavan hyvä muisti. Se muistaa ja ymmärtää ajatella asioita, joita minä ja Insinööri ei edes havaita.
Case Pelastusliivit: viimeksi Käpälämäkeen lähtiessä Ykkönen huomautti yhtäkkiä, että muista äiti mun pelastusliivit. Sanoin että höpsis, nehän on siellä jo. Autossa totuus paljastui. Oltiin oltu mökillä muutama viikko (? en muista) aiemmin, ja olin kirjoittanut silloin itselleni muistilistan (nerokkaasti) WhatsAppiin. Saamari, siellähän se luki kissankokoisin kirjaimin. Että ota ne pelastusliivit mukaan. Ihmettelin ääneen että kyllä sä taisit taas olla oikeassa, olisi pitänyt ottaa ne. Mutta kun en tajua, missä ihmeessä ne olisi? Ykkönen pelasti taas tilanteen: ”Äiti ne on varmaan Mukkilassa. Mummi ja Ukkihan voi tuoda ne huomenna tullessaan”. Kumpikaan näistä edellä mainituista seikoista ei käynyt mulla mielessäkään. Mutta kun tämä herkkä kukkaseni, se hiffaa, se muistaa.
Se muistaa, mitä Kakkosella oli päällä kun sen reisi murtui. Se muistaa, mitä Ugi sai kaksi vuotta sitten joululahjaksi. Se muistaa mitä syötiin eilen, mitä pitää tehdä perjantaina, minkälainen sää oli maanantaina ja miten paljon häntä harmitti silloin kaksivuotiaana kun se yksi kesähattu tippui mereen.
Se ihan todella muistaa asioita paljon varmemmin kuin me, niin paljon että huomaan kysyväni siltä toista mielipidettä jos en itse jotain muista. Melkein aina menee oikein.
Ja jos mennään siihen älypuoleen, Ykkösen kanssa eläminen on vähän kuin eläisi Facebookin ja Sirin salaisen lemmenlapsen kanssa: jostain löytyy aina ihan hiljaa meidän huomaamatta tarkkaan kuunteleva korva, joka yhdistelee myöhemmin juuri onkimansa tiedon johonkin muuhun hiljaiseen signaaliin ja osaa siksi yhtäkkiä nalkuttaa veljelleen: ”Kakkonen älä laita sitä peittoa sinne kun sitten sen joutuu taas pestä ja sitten äitiä harmittaa”. Tai jotain muuta vastaavaa. Mun älykkyydestä ja muistista kertoo se, etten osaa edes tähän tekstiin nyt löytää yhtäkään oikeaa, tapahtunutta esimerkkiä.
Ehkä se on oikeasti fiksu. Eihän sillä ole ollut edes kyselyikää. Musta tuntuu, että se johtuu siitä että sen vanhemmat on sen mielestä siihen liian tyhmiä. Se miettii asiat päässään valmiiksi ja tarkistaa sitten meiltä että ”Äiti onhan se niin että lehmät ei juo oikeasti maitoa.”
Voi olla, että haluan vain ajatella niin. Että se on tosi älykäs, ja herkkä, ja saa siksi niitä kauhukohtauksia ja on herkempi erinäisille aistimuksille. Yksi ystävä ehdotti testauttamista, mutta en halua asettaa pienelle mitään leimaakaan. Paistattelen vain itsekseni tässä kuvitellussa nerogeenissä (joka tulee Insinöörin puolelta) ja annan sen siis jatkossakin ihmetellä, päätellä ja muistella. Siihen asti pyydän vain vähän pahoitellen armoa: Mun rakas pieni hyväntahtoinen Stewie, olen tosi pahoillani että sun loppuperhe on vähän hitaampaa sorttia.
*Siis niitä, joiden mielestä oma lapsi on aina ihan poikkeuksellisen kaunis, lahjakas, taitava ja poikkeuksellinen. Siis sellaiset kuin minä, sinä, ja kaikki muutkin maailman äidit.
Lomahaasteesta päivä 5/30 suoritettu.
Haasteessa kirjoitan loman aikana (3.8. saakka) vähintään yhden kirjoituksen per päivä.