Haaveilusta haaveilua

Hyvän elämän perusteena on kuulemma haaveilu. Ihmisen pitäisi osata haaveilla, niin pienistä kuin isoista asioista, ja luoda sitten elämäänsä iloa näitä asioita tavoittelemalla.

Minä en kai osaa.

Olen joka vuosi pahempi Carpe Diem -ihminen. Enkä edes sillä tavalla, että hei hypätään nyt tää benji ja otetaan taskat, otetaan hetkestä kii! (tiedäthän, YOLO jne), vaan enemmänkin sellainen joo tässä sitä nyt ollaan, huomisesta en tiedä ja eilistä en jaksa muistella. Tämä ominaisuus on tavallaan ihan hyväkin. En osaa kovasti murehtia menneiden aikojen päätöksiä, enkä toisaalta sumenna nykyistä aikaa tulevaisuuden tähtäimillä. Iloitsen tosi, tosi pienistä asioista. Mutta olisihan se haaveilun taito tärkeä. Se tekisi tästäkin hetkestä tärkeämmän, enemmän osan matkaa kohti jotakin. Niiden haaveiden saavuttaminenkaan ei varmaan olisi kovin kurja juttu. Ne harvat haaveet, joita itseni olen kuullut kuiskailevan ovat usein todella abstraktia sorttia. Kun sitä oppisi olemaan täysin sinut itsensä kanssa. Kun löytäisi sellaisen yrittäjän intohimon. Kun lapset vain olisi onnellisia. Kun saisi tehtyä jotain muille merkittävää. Ihan hyviä, tärkeitä ja oleellisia haaveita, mutta ehkä kuitenkin enemmän sellaisia hiljaisia huokaisuja kuin konkreettisia etappeja joiden eteen ponnistella.

Haaveilusta haaveilu on sekin ehkä vähän hölmöä. Fiksumpaa ehkä olisi vain tunnistaa ne omat haaveet. Joten aloitetaan! Tehdään lista, sillä listat ne auttaa kuulkaa joka vaivaan. Jotta alkuun pääseminen olisi vähän helpompaa, laitan mukaan myös sellaisia jotka ovat jo toteutuneet:

1. Oma perhe 
2. Hyvä työ 
3. Matka Toscanan maaseudulle 
4. Ura kansainvälisenä myyntinaisena (toim. huom. tämä peräisin 5-vuotiaalta itseltäni. Pitänee tarkistaa 32-vuotiaalla itselläni onko vielä näin.) 
5. Kirjan kirjoittaminen 
6. Isolle yleisölle laulaminen bändin kanssa. Äh, sanotaan suoraan: laulaminen ammattina. 
7. Radiohitin kirjoittaminen ja levyttäminen 
8. Yksin matkustaminen 
9. Fyysinen vahvuus. Hyvä kunto ja energinen olo. 
10. Oma talo, oma piha. Sellainen tosin, jota (itse) ei tarvitse hoitaa. 
11. Siellä talossa ikkuna huikeilla maisemilla, jonka edessä työpöytä, jossa kirjoitan uskomattomia, aikaa kestäviä ja ihmisiä sykähdyttäviä lauseita. 
12. Siellä talossa myös hulluna avaraa tillaa, nk. Lebensraumia, sekä walk-in-closet ja siellä vaatteita, jotka sopii mulle ja mun tyyliin. 
13. Oman tyylin löytäminen 
14. Päikkärit 

Oho, johan niitä tulikin, valtavia ja ihan minipieniä. Ja siinä ne nyt paistattelee. Koko maailman nähtävinä. Omituinen tilanne, listan kirjoittaminen tuntui jotenkin nololta, melko paljaalta. Miksi ihmeessä? Voisiko se olla niin, että haaveileminen on se ihmisen puhtain, tosin osa? Ja sen paljastaminen, tai itsestään esiin kaiveleminen on siksi vaikeaa? Nyt se on tehty, tai ainakin aloitettu.

Aika siirtyä toteuttamaan. Aloitin mallintamalla kohtaa 11 ja seuraavaksi siirryn kohtaan 14.