10 kilometrin mittainen ylämäki huolimattomasti sheivattujen vuorien keskellä.
Ylinopeasti puhutut radiomainosten disclaimerit. Tarjouseikoskeketäänjapäättyyheti.
Kolme tuntia ja kaksikymmentä mainosta myöhemmin sametinvihreät, pehmeät kukkulat. Ne näyttää prinsessakakun kuorruteelta tai taitellulta vaahtomuovilta.
Carl Jr.:ssa Ihmiset, jotka on salettiin sukulaisia keskenään koska ne on samalla tavallla ylipainoisia.
El Camino tunnelmaa espanjankieliseltä radiokanavalta. Välissä tutut sanat Eskilstuna ja Estocolmo.
Miljoona lehmää samassa kalutussa maastossa. Mustaa, ruskeaa, valkeaa. Lehmäläjiä kirjaimellisesti silmänkantamattomiin, minuuttikaupalla.
Todella monta huonoa läppää. Kymmenen kierrosta Soda Crushia ja kaksi ”arvaa kuka mä oon”:ta. Lopetettiin, koska ”punaviini”.
Kilometrien mittaiset viiniköynnöspolut. Tehotuotantoa tosissaan.
Auto joka sai vähän väärää bensaa mutta jaksoi silti urhoollisesti koko kuuden seitsemän ja puolen tunnin matkan.
Joka pysähdyksellä kylmempi ilma. Villahuiviostokset mielessä.
Mielessä välillä myös välähtävät ajatukset pienistä matkalaisista toisissa autoissa, matkalla lämpimään.
Ensimmäinen järjetön ruuhka viiden ja puolen tunnin kohdalla. Miten nää jaksaa tätä autoelämää?
Illansuussa palkintona valojensa loisteeseen sukeltava San Francisco. Olutta, meksikolaista ja hieno hotelli. Worth it.