Vanhemmuus on yhtä syyllisyyden kerrosvoileipää. Lapset menee liian myöhään nukkumaan, ruoka ei ollut tarpeeksi monipuolista, telkkaria katsottiin taas liikaa ja kengätkin on varmaan niin pienet että tulisi kyllä YLEn pistokokeessa noottia.
Joskus pahin syyllisyys tulee ihan maailman typerimmästä asiasta. Liian vähästä nauttimisesta.
Se menee niin, että sinä olet jonain aamuna taistellut aivan tosissasi ettei pakka hajoaisi täysillä käsiin. Yksi lapsista on herättänyt pitkin yötä, toinen ei suostu aamulla pukemaan koska lahje on väärästä kohtaa sininen, joku kakkaa matolle ja joku vetää uhmapotkuspagettia keittiön lattialla. Ehkä sinä, ehkä joku muu. Saat viimeisillä voimillasi koko revohkan ulos ovesta, tukeudut tuplavankkureihin kuin Titanicin pelastusveneeseen ja toivot että kylmästi vihmova sade pyyhkisi punaiset itkurannut pian teidän kaikkien kasvoilta. Olette sentään menossa ulkoilemaan, se on tärkeää lasten kehityksen kannalta!
Sitten saatana. Vastaan tulee joku ja sanoo:
”Oi että miten ihania hellanlettas teidän punaisia poskia, tulee ihan omat ajat mieleen. Nauti nyt kun ne ovat vielä pieniä!”
Nauti nyt kun ne ovat pieniä. Äidin mahassa muljahtaa. Siis tästäkö piti nauttia? En vittu varmasti nauti, en ainakaan nyt. Voi kun ne vain kasvaisi. Tai nukahtaisi.
Ehkä saman iltana teillä onkin ihana peuhuhekti menossa, kaikki taas iloisia. Sinä hymyilyt kuin naantalin aurinko ja sitten mietit synkästi: osaankohan nyt nauttia tarpeeksi?
Nauti nyt kun ne ovat pieniä on välillä tosi virheellinen väite. Se sisältää muutaman rivien väliin piilotetun syytteen, joita riittävän rikkinäinen äiti saattaa löytää:
- Näiden aikojen jälkeen vanhemmuus ei enää ole kivaa
- Lapseni eivät enää ole söpöjä kun kasvavat
- Tämän pitäisi olla elämäni onnellisinta aikaa
- Jos en nauti tarpeeksi, paha minut perii
On toki täysin mahdollista, että nämä kaikki ovat vain minun ajatuksiani niiltä ajoilta. Mutta ihan siltä varalta, että joku muukin tunnistaa saaneensa kivisen painon vatsaansa tämän lauseen kuullessaan, ajattelin lohduttaa hieman.
Sillä tässä tulee toinen lause, jota pitäisi viljellä paljon enemmän: Onnea, ne on jo noin isoja!
On toki totta, että lapset ovat vain kerran pieniä. Vain muutaman vuoden ajan joku haluaa eniten maailmassa olla sylissäsi ja tuhista ihoasi vasten. Muutaman vuoden jälkeen pienet kädet ovat jo liian isoja pelkästä pikkurillistä kiinni pitämiseen ja joskus loppuu sekin aika, kun sinun näkemisesi saa toisen kasvoille aina hymyn. Stricly Stylen Hanna kirjoitti tästä kauniisti ihan hetki sitten.
Nauti nyt kun ne ovat vielä pieniä -lause unohtaa kertoa että kohta tulee jotain vielä siistimpää. Ison lapsen kanssa on ehkä isommat murheet mutta on kyllä isommat ilotkin.
Et vain tiedä silloin kun lapset ovat ainutlaatuisen pieniä, että on vielä monta muutakin ainutlaatuista asiaa, joiden veroista ei tule. Jonain päivänä lapsesi oppii lukemaan, toisena on sinua fiksumpi ja ihan pian rakentaa omaa elämäänsä vahvalla otteellaan.
On aivan käsittämättömän pakahduttavaa kun pieni taapero kaivautuu syliin rakastamaan. On myös aivan käsittämättömän pakahduttavaa kun seitsemänvuotias kävelee yksin kouluun ja osaa valita ulkovaatteensa kadulla kulkevien ihmisten perusteella.
Että sinä voitkin osata jo paljon.
Käsi sydämellä, en ole kertaakaan ajatellut että voi kun lapset eivät enää ole noin pieniä. Sen sijaan olen kymmeniä kertoja miettinyt että vitsi tämä on kyllä paras ikäkombo mitä voi olla. Voi kun ne eivät enää kasvaisi! Yhtä varmasti yllätyn sitten joka vuosi, miten tämäkin vuosi oli vieläkin siistimpi.
Mikä parasta, silloin kun lapset ovat isompia, se nautinto niistä kivoista hetkistä tulee usein vähän kivuttomammin. Sitä ei tarvitse väkisin hakea kipeiden nännien ja väsyneiden silmien läpi vaan saatat istua nojatuolissa viini kädessä sillä hetkellä kun jotain ihan mullistavaa tapahtuu. Silloin on helppo nauttia.
Älä tunne syyllisyyttä siitä, jos et osaa nauttia joka hetkestä tarpeeksi. Ihan varmasti nautit juuri riittävästi niistä oikeista hetkistä.
Sinun pitää vain huomata se hetki ja joskus sekin on vaikeaa. Mutta ihan riittävän hyvin sinä sen jo teet.
Lue myös: