Niin ne ajat muuttuu. AEL varauduin firman kesäjuhliin lepäämällä hyvin, valitsemalla huolella vaatteet, hoitamalla kynnet ja käymällä mahdollisesti myös kampaajalla. Näytin hyvältä, join liikaa, tanssin läpi yön ja menin vielä kohtuu virkeänä seuraavana päivänä töihin.
Tänään heitin kassiin päiväkotiin lähtiessä meikkipussin ja pari mekonrytkyä kaapista, vedin tupakanmittaisella juurikasvulla varustetun tukan harjaamatta nutturalle, juoksin töihin mutapainin kautta ja heitin kynsiin neljättä kertaa ”paikkailevan” kerroksen erään puhelinpalaverin aikana. Ajattelin ehkä vielä meikata uuden ”paikkailevan” kerroksen tähän päälle ennen bileitä. Vatsassa kaivertaa jokin alkavan keski-iän vatsahaava, ja haaveilen jo nyt nukkumaan pääsystä. Huomisesta työpäivästä minulla ei ole mitään harhakuvitelmia.
Ja se lepo? Heräsin aamulla siitä 30 sentin tilasta, jonka minua halailemaan saapunut aamuyön sankari oli ystävällisesti jättänyt käyttööni (eipä silti, ei siellä isänsä puolella enempää tilaa ollut; siellä oli sen sankarin kylmät varpaat). Täysimittainen yö siis.
Jos ihan totta puhutaan, ennakoin vahvasti kesäjuhlien tekevän taas temput säästä huolimatta, niin että ihan pian huomaan olevani baarissa riehumasssa kuin mikäkin lapseton kaksikymppinen. Joka herää huomenna klo 7 lastensa välistä. Armoa.