Mieletön megajulkkis Anna Puu on käynyt läpi surullisen ja valitettavan tavallisen polun, jonka alussa on rakkaus, keskellä on lapsi ja lopussa on ero. Rakkauspiirakasta ei sittenkään riittänyt ihan kaikille.
Viisi vuotta sitten Annalla oli edessään se hetki, kun olisi voinut jo ajatella toista lasta. Sen sijaan Anna tajusi, ettei enää tunnista itseään ja erosi silloin kaksivuotiaan lapsensa isästä.
Me tunnemme Annan kanssa (liian) monen vuoden takaa kauppakorkeakoulun luennoilta. No jos rehellisiä ollaan niin bileistä. Hengasimme samoissa porukoissa ja kumpikin meistä esiintyi koulun omassa bändissä. Elämämme ottivat kuitenkin melko eri suunnan; toinen meistä rakensi itselleen mielettömän uran musiikin ympärillä ja toinen kaivaa päivittäin itselleen vaatteet Itä-Helsinkiläisen kaksion lattialta miehelleen nalkuttaen.
Se nyt ei liity tähän juttuun mitenkään muuten kuin sillä tavalla, että minun mieheni todella pitäisi nyt ryhdistäytyä näissä pyykkivuoriasioissa. Takaisin Annaan! Koska minulla ei ole (onneksi) kokemusta avioerosta, pyysin Annan keskustelemaan aiheesta kanssani Valeäidin nauhoituksiin vanhoihin hyviin aikoihin vedoten. En voi varmaksi väittää että lauluyhtyeemme TukkTak oli välttämättä syy suostumukseen, mutta onneksi Anna joka tapauksessa suostui.
Keskustelusta tuli todella kiinnostava. Ruotiva, rehellinen, analyyttinen ja hauska eli sellainen kuin Annakin on ja on aina ollut.
Alta pääset jaksoon, jossa me pureudumme eroon ja fiiliksiin parisuhteessa, johon tulee lisää ihmisiä lasten muodossa. Miksi ja miten lapsen saaminen muuttaa parisuhdetta? Mitä eronneet olisivat voisi tehdä toisin, vai kannattaako jossitella ollenkaan? Viekö lapsen tulo sittenkin palasen pois rakkauden piirakasta? Yksi asia on varmaa: Anna uskoo rakkauteen. Ikuisesti.
Luvassa on hyviä oivalluksia, vaikeitakin muistoja ja hauskoja hetkiä. Kiitos Anna tästä, nähdään taas keikalla! Siis minun. TukkkTakin reunion on totta! (Ei ole.)