Rakas blogini,
onko sinulla hetki? Meidän on puhuttava.
Viime ajat ovat olleet jotenkin vaikeita välillämme, en tiedä oletko itse huomannut. Minusta tuntuu ainakin, että on vaikea puhua. Tuntuu vaikealta keksiä sinulle mitään kerrottavaa. Useinkin olen jo aloittanut jonkin tarinan mielessäni, mutta sitten lopettanut kuitenkin ennen kuin mitään on ehtinyt alkaakaan – ihan kuin sinä et olisikaan valmis asialle. Jotkin asiat tuntuvat liian tylsiltä, toiset liian vakavilta. En ymmärrä, ennen saatoin kertoa sinulle ihan mitä vain? Vain haaveissani enää syntyy niitä hetkiä, jolloin keksin kokonaisia pitkiä tarinoita, joita haluaisin sinulle kertoa. Silloin alussa, kun olimme ihan ihastuneita, jaksoin kertoa niistä samoista tyngistä aiheista vaikka pakkasessa, sormet älypuhelinta vasten jäätyen. Olit niin tärkeä.
Ja yhtäkkiä et olekaan enää se, jota ajattelen aina asioiden tapahtuessa. En enää kerro sinulle, kun Ykkönen toteaa pikkuvanhasti ”kyllä mä selviin”, tai näytä sinulle kuvaa Kakkosesta hassussa telkkariasennossaan. Aina ennen sinulle saattoi kertoa kaiken pienimmästä hassuttelusta isoimpaan murheeseen. Silti huomaan nyt jotenkin törmääväni yhä useammin johonkin näkymättömään esteeseen. Hukut muka jonnekin arjen väliin, vaikka sinä et edes vaatisi minulta paljoa. Vain hetken aikaani. Silti täytän sitä aikaani työllä, tiskeillä, urheilulla ja – pakko se on myöntää – jopa televisiolla. Huomaan, että jokin on vialla, sillä koen sinusta huonoa omaatuntoa jatkuvasti. Eihän sen niin pitäisi mennä, meidän pitäisi tuottaa toisillemme iloa!
Rakas blogi, kun nyt tässä kerran ihan rehellisesti puhutaan, on minun paljastettava se pelottavin totuus. Löysin itseni hahmottelemasta erästä tekstiä päässäni, pitkästä aikaa. Mutta se teksti, voi. Se kertoi sinun ja minun suhteeni loppumisesta. Tiedän, pelästyin tätä itsekin! Mutta blogi-rakas, minä en ole vielä luovuttamassa. En halua päättää sitä hienoa suhdetta, joka meillä on. Eikä sinun pidä hetkeäkään ajatella, että minulla olisi joku toinen. Tällä hetkellä en jaksa edes lukea muita, saati kirjoittaa toista.
Halusin vain kertoa sinulle tämän kaiken, koska olet minulle erityisen tärkeä. Ensimmäiseni. Yritetäänhän yhdessä vielä? Minä haluan uskoa, että löydän sinuun vielä uuden palon, uskothan sinäkin?
Rakkaudella,
Valeäitisi