Oon sillä tavalla kevyesti inspiroitunut Karoliinan uudesta sunnuntaipostaus-sarjasta, että avasinpa minäkin koneen tässä näin, ilman sen suurempaa syytä ja aihetta sunnuntaina ja heti maanantaina sain sen valmiiksi!
Monen kanavan ja sisältömuodon kaaoksessa olen huomannut, että blogi meinaa jäädä jalkoihin, enkä haluaisi että se jää. Yritän tsempata siis enemmän arkikuulumisia minäkin.
No sellaista kuuluu että voi rouvanperse tää tammikuu on pitkä ja kamala 😀 Ei vaan on tässä paljon ihanaakin (mm. kustannussopimus!!!!) mutta on tää kyllä mulle usein vuoden vaikein kuukausi. Pimeä, kylmä, eikä mitään mitä odottaa (koska siis joulu meni jo, kevääseen on liian pitkä aika, ja kouluista on heti alkuun pitkä loma, mikä yleensä tarkoittaa sitä, että koko perhe on vähän liikaa yhdessä.
Helmikuu on yleensä aina parempi. Tässä kuussa meillä on ollut myös pitkästä aikaa yksi megalomaaninen tauti (kenellä on päällä adenovirusta, se on vuoro tanssia!), muutama läheltä piti tilanne ja yksi päivystyksessä käynti. Tarkoitan kaksi, samana päivänä, eri syistä, sama lapsi. Että niin hyvin täällä on välillä mennyt.
On ollut yksi korvatulehduskin, yksi lähes liikuntakyvyn menetys ja kaikenlaista. On näemmä kaksi uutta hammastakin tulossa sille samalle, joka kävi päivystyksissä kahdesti ja muutenkin on voinut huonosti. Lainalyhennysvapaa loppui, on sitten ollut vähän liikaa laskuja pankille ja sen sellaista.
Lisäksi teimme Insinöörin kanssa aivan typerän päätöksen olla ilman karkkia tammikuun. Olen syönyt kahdesti salmiakkia ja silti ketuttaa, heti keskiviikkona ostan irtokarkkeja.
Sitten on ollut Nelosen päiväkotimatkan aloitus, joka on ollut tähän mennessä vaikein. Upean alun jälkeen tuli noi sairastumiset ja hampaat ja what not ja lapseni on pahimmillaan itkenyt päivällä niin paljon että ääni käheytyi. EN KESTÄ.
Asiaan liittyen, sama maailman ihanin pallero on löytänyt suuret tunteet eikä niihin törmääminen ole ollut helppoa. Hänellä on erikoispiirteenä lyöminen (ei kiva) ja sohvan alle ryömiminen (tavallaan kiva, koska se kyllä vähän äänieristää!). Olemme myös todenneet että hän on nälkäkiukuttelija, big time. Suuhun on vaikka väkisin laitettava jotain kahden tunnin välein tai sitten seuraa tunnin huutoshow.
Neljän lapsen syvällä kokemuksella sanon että paras tapa selviytyä uhmasta on antaa lapselle ihan mitä se haluaa hahahaha. Todellakin väistellään ja ennakoidaan ja minimoidaan huutoja, pettymyksiä ehtii kyllä tulla kun se voi tulla siitä että musiikki siirtyi kännykästä kaiuttimeen! VÄÄRIN MENI.
Nyt meillä onkin käytössä vanha tuttu lahjonta, uhkailu ja kiristys – sillä tavalla että me lahjomme ja tuo metrin mittainen terroristi uhkailee ja kiristää. Olemme kaikki onnellisia.
Tänään moni näistä jutuista tuntuu helpottaneen ja hän meni päiväkotiinkin jo vain vähän nyyhkyttäen, mikä on suuri ilo. Jospa väistyvät taudit ja se hammashommeli nyt helpottaisi! Seuraava tauti tullee tällä viikolla, kiva vähän levähtää!
Hyviä asioita: saatii laitettua kaikki vakuutukset vihdoin kuntoon. Saatiin aloitettua lapsille kk-sijoittaminen. Kumpaakaan näistä ei ole nyt varaa mutta se pitää jostain nyt vain rykäistä.
Erityisen hyvä asia se kustannussoppari. Kirjoitan kirjan ja se on jopa alkanut löytää jotain sisältöä! Työnimi on Väsyneet naiset, sopii siis lähes kaikille (myös ei-naisille).
Hyviä asioita on myös perheen yhteiset hepulit, jotka olemme löytäneet kun ollaan välillä osattu olla ilman kännyköitä, varovainen paluu urheilun pariin ja Insinöörin uusi surffilauta. Love is blind Ruotsi, the Green Book, Elolliset ja Satun tuleva uusi kirja. Hyvät presidenttiehdokkaat ja saimaannorpalle kolattu kinos.
Yhdessä leivotut pullat, lempeä iltasauna ja valtavan iso röyhy, joka Kolmoselta tuli yhtäkkiä ja sai kaikki nauramaan vedet silmissä, Kolmosen upeat taideteokset, Kakkosen 3D-printtausbisnes, Ykkösen hyvä meininki voimistelussa ja koulussa ja Nelosen koko pieni elämä ja se että kun minä huikkaan miehelle, että ei kai se Nelonen tule yksin siellä niitä rappusia niin yhtäkkiä kuuluu pieni iloinen ääni, joka sanoo
”tulen minä!”
Perhearki, niin ihanaa ja kamalaa ja parasta.