Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

My day: Päivä kaksikuisen vauvan kanssa

Minua kiinnostaa aina kauheasti muiden vauvojen päivärytmit (en tiedä miksi), joten ajattelin jakaa yhden päivän meidän arjesta nyt kun rytmiä alkaa jo täälläkin näkyä! Aion tehdä tämän saman muutaman kuukauden välein, jotta itsekin näkee miten arki ja elämä tässä vauvavuoden myötä muuttuu.

Tässä siis yksi vuorokausi kahden kuukauden ikäisen vauvan kanssa!

Päivä vauvan kanssa: 2kk

päivärytmi 2kk vauva

Aloitetaan edellisestä illasta ja yöstä. Kolmonen menee suoraan tissiltä (tutti ei kelpaa yhtäkkiä, ehkä vatsavaivojen takia. Söin pari päivää sitten vahingossa maitoa) hieman ennen yhdeksää nukkumaan. Yö on vähän normaalia huonompi. Tavaksi tulleen kello kahden ja kuuden syöttöjen lisäksi vauva herää neljältä, ja ensimmäinen syöttökin on jo puoli kahdelta. Neljältä syötän sen saadakseni itse taas unta, mutta kuudelta saan sen sentään rauhoittumaan pystyasennolla ja seuraava syöttö on vasta 7.20. Tähän me yleensä heräämme mutta nyt jatkamme kumpikin unia herätäkseni 8.10 Kakkosen ulvontaan. Ah, ihanat aamutoimet käynnissä siellä!

Aamu

Autan Kakkosen matkaan ja Kolmonen herää vasta 8.45, paljon myöhemmin kuin yleensä. Teemme aamutoimet, hänelle pesut ja puhtaat vaatteet, mulle aamiainen. Kolmonen seurustelee iloisena sitterissä kunnes väsyy ja siirtyy 9.30 tissin kautta ekoille unille. Minä kirjoitan blogia.

10.20 Kolmonen heräilee, vatsa vaivaa. Vaipassa pörisee, mennään vaihdolle. Seurustellaan super iloisen ja juttelevan tyypin kanssa, puhtaaseen vaippaan tulee toinen satsi. Leikkaan vauvan kynsiä ja laitan pyykkejä (ne voi tehdä liikkumatta hoitopöydän luota) ja hassutellaan – kunnes sitten loppui jaksaminen. Tyyppi väsyy ja alkaa raivota. Pesen hampaani vauva kainalossa ja puen sille seuraavan kerroksen vaatteita.

Väy-väy-väy-väsyitkun saattelemana puen Kolmosen karvahaalariinsa ja villamyssyynsä ja syötän alakerran sohvalla vaunujen vieressä.

Klo 11 syötän vauvan ja se nukahtaa, taas rinnalle. Siirrän sen vaunuihin ja vaihdan omat vaatteet.

11.30-12.50 olemme ulkona kävelyllä, vauva nukkuu koko matkan.

Kotiin tulemme ninjamoodissa – yritän pitää mahdollisimman vähän uusia ääniä enkä riisu vauvaa. Se jää viileään kellariin nukkumaan ja minä hiivin yläkertaan. Lämmitän itselleni samantien lounasta koska arvaan että kohta se herää ja pitää heti syöttää ja hoivata. Avaan myös tietokoneen jos saisin pari roikkuvaa sähköpostia samalla kirjoitettua.

Vaan kuinkas kävikään, tyyppi nukkuukin reilusti ja posottaa pitkät unet! Ehdin kirjoittaa kaikki rästisähköpostit, jesss!

Ykkönen tulee kavereineen koulusta vartin yli kaksi. Reipas kolmosluokkalainen herättää ja riisuu vauvan, sillä mun on pakko syöttää se jo ettei syöttöväli paisu liikaa yli kolmen tunnin (tämä oli suositus unikouluttaja Sleepy.fi:n Marialta livessämme).

Seuraavat kolme varttia hengaamme. Vaihdan vaipan ja kevennän sisävaatteita, makoilemme yhdessä olkkarin matolla, imuroin pari minuuttia ja hän saa hetken maha-aikaa lattialla. Tyyppi on tosi iloinen ja puhelias, kunnes käy taas niin sanotut kissanpennut ja uni alkaa painaa aivan yhtäkkiä kesken parhaan leikin. 15.15 pakkaan väy-väy-vauvan vaunuihin ja suuntaamme bussiin. Hän nukahtaa 15.30 bussissa tutti suussa, mahtavaa että tutti kelpaa taas!

16.00 matkaamme bussissa koulusta haetun veljen kanssa, ja vauva herää. Shit. Ihan liian lyhyet unet näkyy fiiliksissä ja loppumatkan tunnelmat kaikuu bussissa kaikkien iloksi. 16.20 olemme kotona ja syötän beben. Alkaa joka maanantainen stressi; puoli tuntia aikaa saada väsynyt ja vastusteleva Kakkonen syötettyä ja puettua vaikeisiin futiskamoihin (ne sukat, hrrr). Onneksi Insinööri tulee normaalia aikaisemmin auttamaan, sillä minä istuin sohvalla yhden kanssa eikä pelkkä ääniohjaus olisi millään riittänyt (pue. nyt. ne. sukat.).

Jossain vaiheessa sekoilumme keskeltä lähtee Ykkönen vähin äänin ja hyvissä ajoin omalle tanssitunnilleen. Tunnollinen raukka, jää välillä ihan paitsioon näiden kahden vaativamman välissä.

17.00 pojat ovat vihdoin ulkona kotoa, lämmitän itselleni eilisen noutoruoan jämät Kolmonen kainalossani.

17.30 kolmonen nukahtaa syliin. Otan tämän itselleni taukona, katson telkkaria näiden lyhyempien unien ajan. Joo elikkäs ajassa 17.38 se onkin sitten taas hereillä. Äh. Tyyppi on kyllä aika tyytyväinen. Istuu sylissä ja pureskelee mun sormea. Nytkö ne hampaat jo alkaa kiusata?

Kymmenen yli kuusi annan tyypille vähän lepoa. Eli imetän. Vauva nukahtaa rinnalle melkein samantien ja nukkuu vihdoin lähes tunnin. Seitsemän aikaan se herää supertyytyväisenä syliin hengailemaan – kunnes jotain tapahtuu. Insinöörin sylissä alkanut kitinä yltyy jäätäväksi huuudoksi joka ei mene millään ohi. Ollaan ns. tiloissa.

Ehkä vatsakipuinen, ehkä yliväsynyt, who the hell knows. Siellä se kuitenkin huutaa pää punaisena eikä mikään kelpaa, ei äiti ei isi ei tutti eikä tissi, ei kanniskelu, vaipanvaihto tai hieronta. Huulet täristen hän raivoaa kun kapaloimme hänet ja yritän vielä kerran syöttää. Kahdeksalta illalla se lopulta onnistuu ja pieni paketti simahtaa rinnalle silmät vielä itkusta turvonneina.

Nostan vauvan syötön jälkeen pystyyn koska maito on taas mennyt sisään noin sekunnissa. Jaaaa sen seurauksena hän on taas hereillä ja jää sänkyyn pyörimään. Huudan insinöörin neidin seuraksi ja menen itse suihkuun.

Sama rumba jatkuu. Sängyssä väännetään yliväsynyttä kitinää joka rauhoittuu vasta rinnalla, johon nukahtaa heti. Ja heti kun yrittää siirtää, se herää. Lopulta syötän vielä kerran varttia yli yhdeksän ja nyt odotan kunnolla syvää unta. Livautan tutin sopivassa kohdassa tissini tilalle ja saan vauvan unten maille kunnolla. Menen sanomaan isoille lapsille vielä hyvät yöt, ja siirryn alakertaan hyvin ansaitulle kaljalle. Katson vihdoin sitä telkkaria ja menen siksi liian myöhään nukkumaan, mutta tämä pieni oma hetki teki kyllä hyvää.

Yöllä vauva herää keskiyöllä (outo aika) syömään, syötän kummaltakin puolelta ja voitan sillä viisi tuntia yhtenäistä unta meille kummallekin, vauva kainalossani.

Semmoinen päivä oli eilen! Paljon hymyjä mutta myös paljon itkua ja loppujen lopuksi aika paljon vauvassa kiinni olemista. Vaikka unitunteja tuli tosi paljon vuorokauteen (17,5/24), kyllä mun päivästä iso osa meni vauvan hoitamiseen silti. Kiva päivä mutta myös kivaa että tänään vuorossa oli kaupunkipäivä ystävän seurassa.

Vauvan päivärytmi 2kk kohdalla:

Imetyskertoja vuorokaudessa: 10
Vaipan vaihtoja: 8? 10? En pysy laskuissa mukana.
Vauva nukkui päiväunia: Viidet: 1h + 3h + 30min + 8 min + 50min + yöunet noin 12h = 17,5h vuorokaudesta.
Päivän aikana kertyi askeleita: 10 195
Suoritetut kotityöt: Yhdet pyykit pesty, minimaalinen imurointi
Oma fiilis: 8/10, illan itkut verotti kokonaisuutta

vauvan päivärytmi 2kk

Täydellisen äitiyslomapäivän resepti

2 Permalink

Ah, maanantai! Muu perhe töissä ja koulussa, minä ja Kolmonen kotona yksin ilman yhden yhtä ohjelmanumeroa. Mitä siis tehtäisiin?

Kuinka sattuukaan, olen kehitellyt täydellisen äitiyslomapäivän reseptin. Tämän saa kopioida! Ainesosiksi tarvitaan tyhjä talo ja vauva.

vauva 1kk

Hyvä päiväohjelma äidille äitiyslomalla:

  • Vähän lepoa (ainakin yhdet päikkärit, torkahdus lasketaan)
  • Vähän liikuntaa (kävely, venyttely)
  • Vähän omaa projektia, mulla blogihommia
  • Vähän jotakin mitä huvittaa (Netflix, lehdet, vauvakirjan täyttö)
  • 1 hyödyllinen teko kotona (pyykit pyörimään, tiskarin tyhjennys)
  • 1 sosiaalinen teko (vie naapuri lenkille, soita jollekin!)
  • Paljon vauvaa.

Todellisuudessahan näitä ei kaikkia koskaan ehdi tehdä vaan ehkä 1-3 asiaa listalta mahtuu päivään – listan viimeinen bonuksena aina mukana. Se viimeinen kohta myös hämärtää ajantajua, sitä ei ihan huomaakaan miten paljon aikaa menee paljon nukkuvankin vauvan hoitoon.

Mietin eräänkin päivän jälkeen taas että miksi en ehtinyt tänään(kään) tehdä ruokaa perheelle valmiiksi (se olisi ollut päivän 1 hyödyllinen teko) mutta selväähän se on kun vähän laskee:

Eka tunti syötiin aamiasta ja lähetettiin lapsia kouluun. Seuraavat 1,5h olimme kävelyllä (check kohta 2!), sitä seuraava tunti taas ruokailua – sekä minun että vauvan. Sitten kolme varttia blogipalaveria (video) ja taas seuraava tunti syöntiä ja yliväsyneen vauvan (se palaveri herätti) nukuttamista. Kaikissa väleissä oli vartista puoleen tuntiin kakkavaipparumbaa ja imettämistä. Sitten kello olikin kolme ja lähdin hakemaan yhtä kotiin.

Koska näinä jopa uskomattoman vapaina ja ”vastasyntynyt nukkuu melkein koko vuorokauden” päivinäkin aika kuitenkin loppuu kesken ja käytettävissä olevien tuntien määrä on arvaamaton, pitää priorisoida. Kannattaa valita mitä haluaa yhden päivän aikana saavuttaa ja mitä voi jättää tekemättä. Itsehän olen välillä aika monta päivää ilman suihkua, koska se ei nouse listallani yli levon tai kirjoittamisen. Jollekin toiselle tämä olisi katastrofaalinen järjestys.

Priorisointi on siis jokaiselle henkilökohtainen asia, mutta yhden vinkin annan: tee se mitä haluat (tai pitää) sinä päivänä tehdä aina ekana, heti aamusta. 

Yleensä melko pian heräämisen jälkeen vauva ottaa unet, mutta itse et pysty vielä nukkumaan päikkäreitä kahvin potkiessa vauhtia elimistöön. Siksi juuri silloin kannattaa meikata, kirjoittaa, lukea, urheilla, venytellä, tehdä jotain itselleen. Loppupäiväksi ja iltapäivän loputtoman pitkiin tunteihin jätetään sitten ne asiat mitä vielä vauvan salliessa ehtii, tai mihin riittää yksi käsi.

Ja tästä seuraa toinen tärkeä vinkki: Siivous tulee aina vikana. Sen ehtii tehdä vaikka vauva sylissä tai sitten illalla.

..tai sitten puolisosi saa itse valita milloin siivoaa.

2 Permalink

Vauva isolla ikäerolla sisaruksiinsa oli bestest idea ikinä

”Jos ihmiset tietäisi miten siistiä tämä on, kaikki haluaisi kolmannen lapsen tällä ikäerolla”, hän sanoi ja me muut nyökyttelimme päätämme. Samalla ihmettelin miten tässä näin kävikään, että käyn ekaa kertaa perhekahvilassa ja heti tapasin kaksi kaltaistani äitiä: sylissä pieni vauva ja kotona useampia reilusti vanhempia, koululaisia. Iltatähtien äitejä siis.

Siinä hälveni yksi pelkoni riks ja raks. Minähän olin varma etten tule kohtaamaan ketään kaltaistani toisen kierroksen äitiä ja niin vain ensimmäiset kohtaamani olivat kaikki samassa veneessä kuin minä. Sitä paitsi naapurista löytyy tismalleen sama setti, kaksi viikkoa nuoremmalla vauvalla.

iso ikäero lapsilla

Moni muukin silloin raskauden alussa listaamistani peloista on osoittautunut turhaksi: vauva oli terve, synnytys meni upeasti ja sisarukset ovat täysin hullaantuneita uuteen ihmiseen. Kaiken kaikkiaan tämä on ollut toistaiseksi ihan superkivaa. Etenkin nyt arjen alettua ja isompien ollessa päivät koulussa joudun oikein pysähtymään päivisin huomatakseni että elän sitä unelmaa mitä minulle luvattiin, mutta jota en uskaltanut uskoa.

Se kolmas on kuule nautintokappale. Siinä sitä voi kölliä päivät kotona ja nauttia siitä vauvanhuurusta isompien lasten ollessa koulussa. Kuin olisi ensimmäinen vauva ja kaikki aika maailmassa mutta ilman sitä jäätävää ahdistusta ja kaiken uuden opettelua. Nyt on rauhaa, malttia, vähän osaamistakin ja silti se auvoisa vauvakupla jossa ei ole juuri mitään muuta tekemistä kuin sen vauvan hoito.

Ei esikoisen painetta, ei toisen lapsen synnyttämää taaperon + vauva -sekoilua. Pelkkää vauvaa, tuttuja haasteita ja nippu ratkaisuja takataskussa. Lisäksi vielä ihana, haikea tieto siitä että tämä on viimeinen kerta sekä rauhoittava muisto siitä että nämä kaikki ovat vain lyhyitä vaiheita ja aina on edessä jotain vielä siistimpää.

Toistaiseksi tämä vauvakuplani on ollut vaaleanpunaisin, höttöisin ja varmin koskaan. Voin kerrankin huokaista ilman valehtelua kuinka haikeaa on että tämä aika on jo menossa ohi. Olen ihan aidosti törkeän fiiliksissä tästä vauvameiningistä, vaikka olen vannonut useaan otteeseen etten ole vauvaihmisiä. Tavoitteenani oli vain selviytyä ehjänä näistä parista ensimmäisestä ”kamalasta” kuukaudesta, jotta pääsen kiinni niiden ihanimpien aikojen odotteluun, sinne jonnekin puolentoista vuoden kohdalle.

Eipä tarvitse kärvistellä ei. Sen sijaan tekisi mieli pyöristää alaspäin vauvan ikää ja olla ainakin ajattelematta sitä että ihan pian sen ikä pitää lausua kuukausissa, ei viikoissa. Voi haikeus (uskomatonta että todella tarkoitin tuota sanaparia!)

Niin että jos kaikki tietäisi miten ihanaa tämä voi olla, kaikki miettisi vielä sitä kolmatta.

iso ikäero lapsilla

Lue myös: