Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Tule vain peremmälle, tässä alusvaatteeni!

13 Permalink

valeäiti yllätysvieraat

Miten suhtaudut yllätysvieraisiin? Alatko jo varoituspuhelun aikana etsiä katseellasi siivottavia asioita vai laitatko vain kahvin rauhallisesti tippumaan?

Myönnän olevani maaninen siivoaja. Tai oikeastaan Pinoa & Piilota -tyyppi, jonka uuniin ei kannata katsoa ja jonka paita ei aina kestä lähempää tarkastelua. Mitä enemmän varoaikaa saan, sitä enemmän siivoan. Joskus opiskeluaikoina käytin sitä jopa keinona saada siivouksen tehtyä vihdoin. Kutsuin kaverin kylään ja raivoraivasin kämpän puolessa tunnissa siistiksi.

Sitten tuli lapset.

Ensimmäiset kolme vuotta menivät ylpeänä patsastellen, kun kaikki kylään tulevat ihmettelivät että kuinka teillä voi olla näin siistiä vaikka on pieniä lapsia. Helppoa! Riittää että on niin kammottavan tylsistynyt (ja univelkainen) kotona, ettei yksinkertaisesti voi muuta kuin siivota. Oi niitä loputtoman tylsyyden aikoja! Oli aina siistiä ja synttäreille tehtiin koristeluja. Sympaattista.

valeäiti yllätysvieraat

Alamäki alkoi siitä kun palasin töihin. Sen jälkeen ei ole paljon koristeluita nähty, hyvä kun synttärit jotenkin muistetaan. Samaan aikaan lapset kasvoi niin isoksi että niiden aiheuttama sotku meni ihan uusiin sfääreihin. Pieniä legoa, millimetristä paperisilppua, nukkea siellä ja vaatetta täällä. Miten, oi miten, voi hammastahnaa löytyä television ruudulta?

Tämän kaiken vielä kesti jotenkin niiden yllätysvieraidenkin kannalta. Sitä sulki muutaman huoneen oven, heitti viltin sohvan ryönien päälle ja huuliin kerroksen punaa. Kukaan ei todellakaan enää ihastellut että kuinka teillä on näin siistiä, mutta ei kukaan myöskään joutunut teeskentelemään etteikö olisi juuri nähnyt jotain aivan kamalaa. Yleensä ei nähnyt.

Mutta odottakaa, tarina pahenee.

Koitti tämä nykyinen aika, jossa lapseni on kouluikäinen ja kulkee itsenäisesti kotiin. Viettää siellä yksin aikaa. Ottaa mukaan kaverinsa.

Tässä ajassa saatetaan päätyä esim viimeaikaiseen tilanteeseen, jossa minä tulen kotiin ja siellä on jo Ykkösen lisäksi hänen kaverinsa ja kaverin isä, jota en ole koskaan ennen tavannut. Seisovat kaikki meidän makkarissa, jossa rintsikkani loistavat petaamattoman sängyn päällä.

valeäiti yllätysvieraat

Paniikki? Selittely? Huomaamaton sängyn polttaminen?

“Jahas, terve vaan.”

Ei tässä kyllä oikeasti enää jaksa sotkuista välittää. Luulen että monen muunkin koululaisen vanhempi jakaa saman fiiliksen. Jokainen meistä on nähnyt toisten kodeissa sitä perussettiä kuivuneista makaroneista likaisiin sukkiin ja paperisilppuun. Aivassama. Vai onko teidän jonkun koti vielä aamusta iltaan siisti ja esittelykelpoinen?

Kaikki tämä tuli mieleen kun kuuntelin Mamma Rimpuilee uuden podcastin hulvatonta jaksoa, jossa Laura, Maiju ja Jukka puhuivat yllätysvieraista.  Tajusin jakson aikana että ensinnäkään eipä paljon enää yllätysvieraat haittaa ja toisekseen ei meillä kyllä juuri ikinä käy mitään sellaisia vieraita, jotka sotkuista välittäisivät. Sovittuja tai yllättäviä.

Olen jo niin veteraani tässä sotkujeni paljastamisessa, etten edes hätkähtänyt kun putkari tuli viime viikolla meidän kylppäriin jotain vielä korjailemaan ja meillä oli kaikki kamat esillä kuin pihakirppiksellä konsanaan.Astiat keittiössä levällään, check. Sänky petaamatta, check. Likaiset pyykit suoraan katseen alla, check.

Raskaustesti altaan reunalla säärivahaliuskojen ja kuukupin vieressä, check.

valeäiti yllätysvieraat

Nyt se on virallista. Millään ei ole enää mitään väliä. Tulkaa milloin vain!

 

Lue myös: 

Valeäidin vinkit: vieraisiin valmistautuminen

13 Permalink

Tiedät eläväsi ruuhkavuosia..

Kun peset kerralla seitsemän koneellista pyykkiä – eikä siellä ole yhtäkään vaatetta sinulle.

Kun sovit treffejä useammin lapsesi ystävien kanssa kuin omien ystäviesi kanssa.

Ja jos pidät niihin omiin ystäviisi yhteyttä lähinnä kysymällä onko teidänkin lapsilla joskus ollut näitä näppylöitä? kuvien kera.

Jos pelästyt kun joku mies sanoo sulle ”no moi” oudolla äänensävyllä. Kunnes tajuat sen olevan sitä flirttailua.

Kun muistat että se mies asuu luonasi.

Kun toivot välillä saavasi ihan pienen flunssan tai joutuvasi vähän sairaalaan. Ihan pikkusen vain! Hetkeksi lepäämään! Kylkiluu on tähän erinomainen ehdokas.

Ja sitten sairastut lomalla.

Kun diagnosoit itsellesi saman päivän aikana ADHD:n, erityisherkkyyden ja lievän masennuksen – ja osa niistä voi ihan hyvin olla tottakin.

Jos kirjaston laina-aika on puoli vuotta, postilähetykset palautetaan lähettäjälle ja vaatelainaamoiden vaatteet päädyt lähinnä ostamaan.

Kun päätät että tänään menet ajoissa nukkumaan ja kymmeneltä muistat että huomenna on lapsesi kevätjuhlanäytös, johon tulisi ommella “muutama helppo strassi ja kissanhäntä”.

Kun näytit jo yhdeksän aikaan tältä:

lapsiperheen arki

Kun kauneudenhoitorutiiniesi ytimessä ovat kuivashampoo, wet wipet ja todella punainen huulipuna.

Kun yhden kokouksen aikana on tullut 137 WhatsApp-viestiä: 95 joissa sovitaan lasten kyydittämisestä erilaisiin treeneihin.

Jos olet ulkoistanut kaiken mihin sinulle ei riitä enää aika tai kiinnostus: siivouksen yhdelle, ruoanlaiton toiselle, kaupassakäynnin kolmannelle. Kun joku vielä hoitaisi seks..eiku ei mitään.

Kun menen töiden jälkeen shoppailemaan tarkoittaa että olet etsimässä noin kymmenen euron lahjoja sinulle tuntemattomille lapsille.

Kun kaupan pinaattiletut siirtyvät pois eineskategoriasta suoraan ruokaympyränne keskiöön.

Mikä on sinänsä ainoa tapa selviytyä, sillä ruokit arkena keskimäärin 5,5 lasta: Pari omaa, kolme naapurin ja jämät itsellesi.

Kun et ole aina ihan varma missä kaikki lapsesi ovat. Tai kuinka monta niitä on.

Kun haluat kuitenkin ikuistaa tämän elämänvaiheen joten tunget täpötäyteen kalenteriinne perhevalokuvauksen töiden, koulun ja kylpyammeen haun väliin ja lopputulos on pelkkää timanttia:

Nämä vuodet. Tämä jengi. Syrän, niin kuin Kakkonen sanoisi.

Viimeisen kuvan otti Lennart Takanen, jota täytyy kyllä lämpimästi suositella! Vartissa saatiin oikeasti tosi kivoja kuvia ja meininki oli hyvä. Jos menette kuvaukseen, huikatkaa multa terkut, Lennart lupasi antaa lukijoille -20% alea!

Lähtisitkö silloin kanssani valokuvauskurssille?

24 Permalink

Ihan nyt tämmöinen pikainen kysymys, ajatus, heitto. En ole vielä kovin tarkkaan asiaa ajatellut, ajatellaan yhdessä!

Mulla on ollut haavelistalla aika pitkään ”kehittyminen valokuvauksessa”. Että joku kurssi vissiin olis kova. Otan ihan kivoja kuvia kyllä mutta siellä on paljon vielä hölmöä perusvirhettä ja vaivalloista tekniikkakömmellystä. Olen aika varma että pienellä jeesillä alkaisin ottaa jo tosi hyviä kuvia!

Nyt siihen ilmeni mahis. Tarjolla olisi lahjakkaan taidekasvattaja-valokuvaajan Saara Malmströmin vetämä valokuvauskurssi, mutta mun pitää saada siihen ensin porukka kerättyä (8-12 osallistujaa). Kurssi pidettäisiin kahden viikon välein keskustassa iltaisin. Kurssiin kuuluu seitsemän kahden tunnin tapaamista.

Aiheisiin voimme itse vaikuttaa, aikaisemmin kurssilla on käsitelty mm. näitä aiheita:

  • Sommittelu, rytmi, jännite
  • Henkilökuvaus
  • Valaisu
  • Luonto- ja maisemakuvaus
  • Toisin tekeminen
  • Niksit ja vinkit
  • Omaa persoonallisuutta kuviin
  • Katukuvaus
  • Kuvausoikeudet
  • ..mitä vain mitä haluamme!

Kahden tunnin kurssikerrat etenevät aina samalla kaavalla. Alkuun edellisviikolla otettujen kuvien katselu yhdessä & palaute niistä, sitten uuden aiheen läpikäyminen (slidet kuvaesimerkein & keskustelu) ja päivän miniharjoitustehtävä, jossa harjoitellaan juuri opittua asiaa. Lopuksi annetaan seuraavan viikon vapaa-ajan tehtävä.

Hinta tälle lystille on 12€/kerta/hlö (sis alv). Ilmoittautuminen on sitova ja kurssin pituus riippuu siitä, mitä sovitaan. Lasku tulee noin puolivälissä kurssia. Hintaa kurssille per osallistuja 7 kerralla siis 84€.

Saara itse kertoo kurssista näin:

”Kurssi sopii erinomaisesti sellaisille henkilöille, joilla on kuvaamiseen suuntautuvaa kiinnostusta ja oma kamera (kännykäkin käy), mutta aparaatti on jäänyt jostain syystä hyllyyn pölyttymään. Tapaamiskerroilla käsittelemme aina uuden aihealueen, teemme siihen liittyviä miniharjoitustehtäviä ja annan myös vapaa-ajalla tapahtuvia kuvaustehtäviä. Lisäksi jokainen saa ottamistaan kuvista joka kerralla kannustavaa, mutta rakentavaa palautetta. Seurauksena on siis kameran, oman visuaalisen ajattelun ja tekemisen positiivinen aktivointi!”

Mitä sanotte, lähdetäänkö yhdessä opettelemaan? Tulisi tämmöinen 14 tunnin lukijatapaaminen siinä sitten samalla!

Kuvituskuvana yksi omista lemppareistani viime kesältä. Ja samalla hetki, jossa mietin että voi kun tajuaisin enemmän tästä tekniikasta. 

EDIT: kurssi näyttäisi täyttyneen, laitan sähköpostia kiinnostuneille!

24 Permalink