Et ole ainoa jolla jää puhtaat pyykit yöksi (tai pariksi) koneeseen – TOP10 vaikeinta kotityötä olkaa hyvät!

Meinasin eilen itkeä/nauraa ääneen kun taas kerran tyhjensin tiskikoneen ja huomasin sen tulevan aivan täyteen sen päälle kertyneistä astioista. Että tämä on kyllä sellainen osoitus siitä ettei oma arki ole hallinnassa, että se saamarin kone on aina uudestaan täynnä ennen kuin on edes edellinen lasti päässyt peseytymään. Miten tämä on niin vaikeaa?

Avauduin Instagramiin ja tietysti te pelastitte minut. Voin kertoa, etten ole ainut – etkä sinä ole ainut – jolla kotihommat joskus jää vähän roikkumaan!

Tunnen feilanneeni arjen pelissä, kun…

”Kun saa haavan naamaan lapsen kynsistä, joita kukaan ei ole taaskaan viitsinyt leikata”

”Kun vaipparoskiksen päällä on jo toisen pussillisen verran vaippoja, yyyhh!”

”Edellisen sormiruokailun jäljet siivoamatta joten seuraava ateria suoraan purkista, lattialla istuen”

”Siitä kun tajuaa että pyykit on vielä tuntien jälkeenkin koneessa ja Valeäiti muistuttaa siitä somessa”

”Kun varasto täyttyy kierrätyspahveista”

”Kun löydät märät uikkarit kassista kun olet lähdössä seuraavan kerran uimaan”

”Kun unohdat taaperon vaipat pottaan ja koira käy syömässä ne sieltä”

Vastaustenne mukaan TOP10 epäonnistuneinta kotityötä ovat seuraavat:

  1. Tiskikone, jonka tyhjennys aiheuttaa välittömän uudelleen täytön – ja silti jää vielä yli
  2. Märät pyykit, jotka jäävät koneeseen koko yöksi, tai toiseksikin
  3. Lakanat ja matot joita viedään hyväuskoisina ulos kuivumaan ja ne päätyvät kastumaan niin monesti että homehtuvat
  4. Biojäte. Ihan vain biojäte.
  5. Ruoka joka muuttuu jääkaapissa suoraan biojätteeksi.
  6. Puhtaat (ja kuivat!) pyykit, joiden elämä on olla lattialla kasoissa kunnes puetaan taas siitä uudestaan päälle
  7. Puhtaat kalsarit, erityisesti lasten. Käännetään väärinpäin tai vaihdetaan joskus uikkareiksi.
  8. Vaippajäte. Kakkavaipat, jotka jäävät lavuaarin reunalle. Vaipat, jotka koira löytää. Vaipat, jotka koira…yök.
  9. Reissukassit ja -nyssäkät. Uimahallin ja mökin jälkeen viikon tai pari purkamista odottavat kamat.
  10. Keittiö, ihan vain kokonaisuudessaan keittiö. Se ei pysy lapsiperheen ruokarytmissä perässä vaikka mikä olisi.

Nauroin näille aivan kippurassa mutta sain myös lohtua. Me todella ei olla ainoita. Samaa sanoitte te, sain kymmeniä kommentteja jossa oltiin ilahtuneen yllättyneitä siitä että muillekin käy näin. 

Mutta miksi tämä on meille kaikille niin vaikeaa? Miten voi olla ettei niitä pyykkejä saa siitä hemmetin narulta talteen ennen talvea tai edes seuraavaa sadetta, siihenhän menisi vain viisi minuuttia?

Koska niitä viisiminuuttisia on perhearjessa satoja. Mä siivoan joka päivä arvioni mukaan vähintään puoli tuntia, yleensä pari. Enkä silti saa kaikkea tehdyksi. On tiskikoneen tyhjennys ja täyttö, pyykkien lajittelu, pesu, kuivaaminen ja viikkaaminen, ruokapöydän kattaminen ja puhdistus x 5, taaperon pesu jokaisen ruokailun jälkeen, vaipan vaihdot ja kartonkiroskien taitettelu pussiinsa. Tässä oli äkkiä laskettuna 26 viisiminuuttista, eli 2h10min pelkkää normaalia arjen pyörittämistä.

Ei tarvitse olla maailman sotkuisin perhe tai äitimarttyyrien kuningatar joutuakseen limboon jossa tekemistä on enemmän kuin aikaa, saati viitsimistä. Minä teen ison osan noista 26 askareestani taapero kainalossa, joten usein en vain jaksa. Jätän roskat viemättä koska se vaatisi taaperon nappaamista mukaan tai sen lukitsemista johonkin häkkiin ulisemaan.

Tietysti joku muu voi viedä roskat ja viekin. En minä täällä ainoana huhki, mutta viidestä hengestäkin tulee jo paljon hommaa. Vaikka koko perhe säntillisesti laittaisi tavarat paikalleen ja tyhjentäisi biojätteen heti, niitä viisiminuuttisia silti ihan oikeasti on vain tosi paljon arjessa.

Erityisesti kuin minä hetkenä hyvänsä saattaakin mennä viisikymmentä minuuttia siihen että saa väsyneen lapsen tekemään kaksi sivua matikan läksyjä.

Niin että ei tässä nyt saatana mitään tiskejä ehtinyt sitten laittaa.

Tämä yksi kommentti osui minusta aika naulan kantaan:

”Nämä viestit pistää miettimään miksi ihmeessä ei ole vanha kunnon kodinhoitaja käytössä nykyaikana?? Siis eihän näitä hommia kukaan ehdi. Molemmat vanhemmat tekee töitä ja sit kaikki pitää muka prkl vielä pitää kotona kuosissa ja sen lisäksi huolehtia että on hyvä äiti joka sanoittaa tunteita, on läsnä lapsille ja löytää aikaa parisuhteelle. Ihan sikana vaatimuksia!”

Word. Siispä, annetaan niiden kasojen kasvaa, tiskien lojua ja lakanoiden käydä läpi muutama metsäkierros ja juodaan vähän kahvia.

Meidän jääkaapissa on aina valmista kotiruokaa – Feelia alekoodi mukana!

Kaupallinen yhteistyö: Feelia Ruokakauppa

Muistanette, ettemme ole mitään gourmet-kokkeja Insinöörin kanssa ja että lapsiperheen ruokahuolto on meille aikamoinen rasite? No, olen parantunut asiassa kyllä merkittävästi ja on aikoja jolloin hoidan sen jopa hyvin. Sitten on aikoja jolloin mennään koko viikko pinaattiletuilla ja noutoruoilla, eikä jääkaapissa ole kerta kaikkiaan mitään syötävää.

Vakioriitamme Insinöörin kanssa alkaa niistä pinaattiletuista ja päättyy siihen kun Insinööri sanoo ”miksi meillä ei voisi olla kaikki ruoat einestä.”

Valitettavasti en pysty siihen. Mutta, pystyn moneen muuhun! Osaan esimerkiksi nykyään aika lailla tyhjästä tehdä ruokaa. Mutta osaan myös vähän relata ja helpotamme jatkuvaa ruokahuoltoa monin eri keinoin jo ihan säännöllisesti. Mahdollisesti järkevin niistä on Feelia.

Feelian valmiit kotiruoat säilyvät pitkään

Olen nyt kahdesti tilannut jääkaapin alalaatikon täyteen Feelian pusseja. Ne on ihan best! Feelian ruoat ovat vakuumipakattuja, valmiita tai lähes valmiita ruokia joissa on säilyvyyttä kuukausia. Lokerosta löytyy siis milloin tahansa tosi nopeasti valmistuvaa hyvää ja terveellistä kotiruokaa.

Ruoat ovat niin valmiita että suurin osa valmistuu kotona vain lämmittämällä. Joihinkin lisätään vähän nestettä, toiset lämmitetään sellaisenaan, toiset ovat lisukkeita vaikkapa perunoiden kanssa. Pääsääntöisesti pätee kuitenkin sääntö ”Pussi auki ja ruoka on vartissa pöydässä.”

Nykyään ruoka-ajan lähestyessä huomaan että teen lopulta usein kuitenkin itse ruoan, koska pikapastan vääntäminen on on nopeampaa kuin ruoan tilaaminen tai edes pakastepizzan paistaminen. Feelian safkat on kuitenkin kaikista nopeimpia, jos mikroruokia ei lasketa.

Itse asiassa, suurin herkkumme eli Feelian linssikeitto tulee kyllä mikroruokaakin nopeammin: induktioliedellä koko perheen satsi lämpimäksi vs. neljän annoksen mikrottaminen tarkoittaa että Feelia on ekana pöydässä, tai ainakin vähemmällä vaivalla.

Feelian ruoat on hyviä ja maistuu myös lapsille

Se samperin linssikeitto kuulkaa. Sitä kun tarjosin ekaa kertaa, kaikki mumisivat omnom ja semikasvisnirso lapseni Kakkonenkin sanoi spontaanisti että nyt olet kuule onnistunut paremmin kuin ennen, tämä on tosi hyvää tämä keitto!

Olin näin lähellä että olisin jättänyt kertomatta sen olevan jonkun muun tekemää. Mutta se kyllä on tosi hyvää! Kaikki ruoat eivät meillä ole olleet yhtä kovia hittejä, mutta ainakin kylmäsavulohi-, linssi–  ja kookosbataattikeitto ovat jo sellaisia että lapset pyytävät niitä spontaanisti itse ruoaksi.

Uusi hittejä meille varmasti löytyy vielä, sillä Feelian valikoimissa on yli 100 safkaa joita kokeilla.

Kouluikäinen osaa tehdä itselleen ruokaa Feelian avulla

Kun Feelian ruoat eräänä iltana tuotiin meille ja lapset kyseli mitä nämä on, heitin että nämä on sellaisia tosi helppoja ruokia joita te voitte ehkä joskus vaikka itsekin tehdä, ohjeet on aina tässä päällä näettekö.

Tällä viikolla koitti sitten päivä, jolloin isot lapset olivat keskenään kotona iltapäivästä puoli kuuteen. En ollut muistanut ajatella niille mitään välipalaa, ja oletin niiden ehkä mikrottavan taas pinaattilettuja. Olin hieman fiiliksissä kun neljän aikaan sain tämän viestin:

koululaisen tekemät ruoat

Tuore nelosluokkalainen oli täysin oma-aloitteisesti tiskannut kattilan, etsinyt käsiinsä kylmäsavulohikeittopussin ja lämmittänyt sen itselleen sekä veljelleen. Oli vieläpä kuulemma hyvää (illalla tarkensi että sika hyvää ja haluaa lisää).

Miten siistiä! Tämä ratkaisee niin monta iltapäivää tulevaisuudessa kun olemme Insinöörin kanssa aina iltapäivät töissä!

Perheelle viikon illalliset alle 50€

Pidän siitä että Feelia on hyvää, suoraviivaista kotiruokaa ja siksi myös edullista. Parhaimmilllaan saat Feelialta neljälle hengelle mitoitetut illalliset alle viidellä kympillä. Valmiista ruokabokseista esimerkiksi Perheboksissa saat 46€ seitsemän eri illallisen tarpeet neljälle hengelle, ja kokemuksemme mukaan ruokaa riittäisi kyllä melkein viidellekin.

Bokseja on valikoimissa monta ja niitä voi tilata valmiina Feelian viikottain vaihtuvan ruokalistan mukaan tai ihan täysin oman valinnan mukaan, jatkuvana tai kertaostona. Tykkään tästä joustavasta mallista, koska moni muu valmiin aterian konsepti on ollut meille vaikea kasvis- tai maitorajoitusten takia. Tässä saa edullisesti varmasti perheelle sopivat ruoat automaattisesti.

Boksien lisäksi muutenkin usean Feelia-ruoan annoshinta on alle euron tai kaksi, mikä on toisen tekemästä ruoasta minusta edullinen.

Jos ostat yksittäisiä annoksia – mikä sekin on varsin kätevää ja edullista – kannattaa laskea 300g yhden ihmisen annokseksi. Me ollaan valmistettu keitot kahdesta 600g pussista, mutta luulen että kiusaukset ja lasagnet olisi parempi olla isompia 1,5kg pusseja.

Alekoodi: Hanki hyvän päivän varalle yksi Feelian perheboksi!

Meille Feelian suurin arvo on ehkä se, että ruokasuunnitelmia voi vaihtaa lennosta. Näitä ruokia ei ole pakko syödä juuri sillä viikolla kun ajatteli vaan ne odottelee kiltisti siellä lokerossa sitä päivää kun mitään muuta ei ehditä tehdä. Tai haluta tehdä, se linssikeitto huutelee lapsia nytkin tuolla.

Plussaa siitäkin että tämä on kerrankin palvelu, joka on saatavilla ihan missä vain Suomessa! Voit tilata ekan satsin jo valmiiksi odottelemaan alekoodilla joka on VALEÄITI. Sillä saat 5 € pois ensimmäisen ostoksesi hinnasta.

Ilolla toivotan tervetulleeksi tämänkin arjen helpottajan elämäämme pysyvästi!

My day: päivä yksivuotiaan (ja kahdeksan- ja kymmenenvuotiaan) kanssa

6.55 herään, aurinko paistaa silmään. Olen nukkunut sohvalla koska Ykkösellä oli kaveri yökylässä mikä luonnollisesti tarkoitti sitä että myös Kakkosen pitää saada erikoisjärjestely, mikä luonnollisesti tarkoitti sitä että minä nukuin hänen kanssaan sohvalla. Onneksi on iso sohva.

7.15 Kolmonen herää yläkerrassa. Miksi se herää aina kovaa itkien? Onneksi hän muuttuu aina hetkessä aurinkoiseksi ja ottaa nytkin kaiken irti siitä että äiti ja veli makoilee sohvalla uhreina. Päivän eka imetys tuleekin sitten heti tässä koska en jaksa kieltäytyä maanittelevan tiikerin otteista.

9.15 lähden sovitusti ulos treenaamaan kaverin kanssa vaikka päähän sattuu ja tuntuu oudon väsyneeltä. En tajua sitä taaskaan vielä tässä mutta loppupäivä paljastaa että on migreenipäivä. Kolmonen nukahtaa ajallaan eli 9.30 paikallaan oleviin vaunuihin. Teemme kivan ulkotreenin kaverin pihalla. Lähetän Kakkoselle kuvan jättimäisestä trampoliinista ja saan sen sillä houkuteltua mukaan. Se suhaa pyörällään hetkessä paikalle ja leikkii heränneen Kolmosen kanssa trampalla kun me vielä treenaamme loppuun.

Sillä aikaa Ykkönen ja yökyläkaveri hengailevat meillä keskenään, syövät aamiaista toivon.

10.30 Saan viestin naapurilta “lähtisikö Kakkonen meidän kanssa uimaan Altaalle?” No todellakin! Nyt tuli kiire! Lähdetään äkkiä kilsan päähän kotiin, pyörällä ja juosten. Pakkaamme uimakamat ja saatan Kakkosen kaverinsa luo, pääsevät liikkeelle 11 aikaan. Kolmonen kitisee jotain vaunuissa ja tajuan että sillähän on jo karmea nälkä. Annan sille tavarakorista löytyneen smoothien eli se puristaa sen kaiken päälleen.

11.30 Syödään lounasta, ah kerrankin valmista sellaista eli eilistä lämmitettynä.

12.45 imetän Kolmosta sohvalla. Ykkönen ja kaverinsa ilmestyvät jostain leikkiensä syövereistä, eivät vieläkään halua lounasta – söivät aamiaista siinä juuri ennen 11.

13.15 Kolmonen nukahtaa yksin ulos liikkumattomiin vaunuihin, luksus joka on näemmä palannut elämäämme! Käyn suihkussa ja teen vähän töitä. Syön sunnuntaisen synttärikakun jämiä, vaikka juuri tästä kaikesta sokeriöveristä tuntuu tulevan outo, päänsärkyinen ja nestehukkainen olo. Aamulla päätin että tänään loppuu sipsit ja karkit. Mutta kun niitä on vielä jäljellä!

14.15 Kolmonen herää. Yritän hetken nukuttaa uudestaan ja jatkan samalla kännykällä töitä, eli chattaan Satun kanssa meidän myyntikurssin seuraavista liikkeistä (on muuten hyvät! Kannattaa tulla!)

Iloinen Kolmonen syö banaanin ulkona. Otan puutarhaletkun esiin ja pestään vaunut yhdessä – olen koko kesän odottanut niiden pesua ja tämän päivän smoothie sinetöi homman. Rakas taaperoni pesee niin huolella että päätyy itse suihkuun tämän jälkeen. Laitan samalla koneellisen pyykkiä.

Sitten syön lisää synttärikakkua.

Yhtäkkiä alan tajuta mistä sumuinen oloni tulee: Päänsärky onkin migreeniä. Hoitona yleensä buranaa, kofeiinia ja lepoa. Vallitsevan tilanteen takia tänään vain kahta ensimmäistä.

15.38 Kuolontunnit alkaa. Nämä on absoluuttisesti pahimmat kitutunnit hoitovapaalla ja rehellisesti vanhemmuudessa ehkä yleensäkin. Iltapäivän kolmesta noin iltakuuteen kaikilla on väsy päällä. Ainakin mulla on nihkeä fiilis. On tylsää, väsyttää, ja päivää on vielä monta tuntia jäljellä.  Tämä on se hetki kun ihmiset ostaa höyrypesureita, vannon.

Syön seisaaltani välipalapatukkaa keittiössä ja juon pikakahvia. Täällä on todella sotkuista mutta en jaksa tehdä sille mitään.

Myös Kolmonen syö välipalapatukan, eli se kävelee se kädessään ympäri kämppää ja sekoilee. Iloisena ja söpösti. Mutta sekoilee. Kerään voimia lähteäkseni sen kanssa vielä ulos.

16-17 puistossa sekä matkalla sinne. Täällä hän on niin onnellinen. Se syö soraa (vähän vain), touhuaa, keinuu, liukuu, kävelee, sekoilee. Minä katson meilejä ja instaa aina kun taapero keskittyy soraan tarpeeksi pitkäksi aikaa. Mutta myös leikin ja hassuttelen, huom huom! En ole läpeensä mätä!


Kotoa löytyy retkiltä palannut Kakkonen kaverinsa kanssa pleikkarin äärestä ja Ykkönen omista leikeistään. Keitän koko porukkaa varten lisää spagettia eilisen kastikkeen kaveriksi. Keittiössä on lounaan jäljiltä ruokaroiskeita ja täällä haisee kakkavaippa. Roskis pitäisi tyhjentää. Laitan siis roskiskaapin kiinni. Tiskikone on sentään käynnissä, en muista milloin sen tein. Päänsärky alkaa olla luokkaa “menen tähän nyt vain nukkumaan, pärjätkää te”.

Insinööri on työpäivänsä päälle vanhempieni luona muuttopuuhissa.

Tämmöisinä hetkinä todellakin muistan miten ja miksi aloitin blogin aikanaan. Tämä teksti tässä näin antaa juuri nyt merkitystä ja tavoitetta päivälleni. Vähän surullista mutta nyt on näin.

Ruokaa tehdessä katse osuu synttärijuhlakarkkeihin. No jos nyt vähän.

Syömme jälkiruoaksi kakkua, minä en ota. No otanpas.

18.00 Isot vie Kolmosen hetkeksi trampalle. Kuulen ulkoa natinaa, sekä trampan että lasten. Kolmonen onneksi kiljuu onnellisena.

19.05 imetän Kolmosen, se nukahtaa. Vaan eipäs nukahdakaan. lasken sen sänkyyn ja se herää johonkin ja kiljuu. Odotan minuutin, pari sohvalla, kuulostelen asettuisiko se itsekseen. Haluan vain olla hetken silmät kiinni. Makaan sohvalla ja isot lapset nojailevat tylsistyneinä, passivoituneina sohvaa vasten. Kielsin niiltä kaikki laitteet ja tietenkään he eivät sitten voi tehdä mitään.

Kolmonen huutaa itkuhälyttimessä. Juuri kun ajattelen että on pakko nousta uudelleen nukuttamaan, Insinööri tulee ovesta sisään. Se painuu suoraan yläkertaan nukuttamaan ja minä kerään kiitollisena hetken voimia.

19.30 Kolmonen karjuu edelleen ja isot ovat edelleen tylsistyneen löysiä. Kakkonen ehdottaa että lähdettäisiin futiskentälle vähän potkiskelemaan. Tartun harvinaiseen ehdotukseen salamana, tällä saan korvattua koko päivän poissaolevan meininkini! Ja kivaa meillä onkin. Pitkästä aikaa kolmistaan hassuttelemassa, sekoilemassa ja vähän hengästymässä. Kakkonen sai vain kahdesti pallosta naamaan ja vain kerran Insinööri palautti meidät maan pinnalle kertomalla että koulurytmiin pitäisi päästä.

21.30 kirjoitan tätä loppuun ja olen loppu. Migreeni alkaa vetää naamaa alaspäin niin etten enää kauaa voi pitää silmäluomia auki. Isot sekoilee vieläkin iltapalapöydässä, mulla on nälkä ja lattialle kaatui juuri puoli litraa vettä. Ykkönen haluaa kuulemma tänään vuorostaan nukkua sohvalla ja Kakkonen haluaa nukkua kellarissa. Minä haluan lähinnä nukkua.

Ja ehkä vähän vielä syödä kakkua.