Nyt kyllä kuulkaas tulee teille niin yllättävä juonenkäänne: minä tein kotitaloudessa jotain fiksua, suorastaan marttamaista! Kävi nimittäin niinä keväisinä aikoina taas kerran niin, että tämä perheenäiti kaivoi ullakolta laatikon nimeltä ”kevät 2016” ja yllättyi täysin.
Menneisyyden minä ei ollut lähettänyt memoa tämän hetken minälle. Sieltähän löytyi priimakunnossa oleva välikausisetti Kakkoselle ja ihan uudenkarhea kevyttoppis Ykköselle. Kummatkin olin luonnollisesti ostanut talven aikana myös uusina, koska kävi perinteinen ”Hei täs olis isolla alennuksella tälläinen ja nyt kato ne varmaan kyl tarvii kun eihän meillä ole niille ensi kaudeksi” -kämmi. Ei ne kyl tarvii ja oli meillä.
Nyt on sitten Kakkoselle kolmet välikausivaatteet, Ykköselle kolme eri takkia mutta ei yksiäkään (ehjiä) housuja, sormikkaita noin kymmenet joista kahdet on sopivia ja viidet rikki. Kaikki aurinkolasit on hävyksissä, mutta ”hävinneet” pipot löytyi laatikosta kolme päivää uusien ostamisen jälkeen. Listaa voisi jatkaa mutta ymmärtänette.
Mietinkin tässä kuudennen lapsivuoden kohdalla, että mitä jos vaikka ensi kerralla en tötöilisi tämän asian kanssa? Otin kaiken ammattitaitoni käyttöön ja käytin digitaalisia apuja. Pesin ensin kaikki tämän kauden talvikamat (tähän ei tarvittu vielä digitaalisia apuja, vain hurjia tsemppivoimia). Sitten laitoin omaan kasaan kamat, jotka eivät meille enää tule käyttöön ensi vuonna ja siihen tyhjennettyyn ”Kevät 2016” laatikkoon ensi vuonna käytettävä kamppeet suloisessa sekasovussa.
Mutta! Nyt! Tässä kohtaa tulee yleensä se kämmi. Laatikkoon tunkee hirveällä raivolla kamaa, johon on jo lopen kyllästynyt. Tehtävän haluaa vain suorittaa, äkkiä pois työlistalta ja eteisen taas toimivaksi. Siinä samalla sitä pyyhkii suorastaan tietoisesti kaikki ne kolmesataa kertaa taistellut haalarit pois mielestään. Että hyi yök, silloin yhtenäkin tiistaina me tapeltiin tästä kun ne jalat meni samaan lahkeeseen. Tehokas muistintappokikka.
Kun se kevät sitten kääntyy kesäksi ja syksyksi, et muista sitä saamarin (oikeasti kivaa ja hyväkuntoista) talvihaalaria ollenkaan, tai sitten se olikin kokoa pienempi kuin luulit. Mielesi kuiskuttelee siellä alelaareilla et hei tollanen me tarvitaan…
Tällä kertaa tein toisin. Otin touhutessani kännykästä Evernoten esiin ja tein listan nimeltä ”Lasten ulkoilukamat varastossa”. Jaoin listan neljään osaan: Kengät, Välikausi, Talvi ja Myytäväksi / eteenpäin (koska myydä kannattaa vasta sitten kun on oikeasti se kausi päällä).
Jotenkin jokaisen tavaran kohdalla helpotti. Nyt mä oikeasti teen kyllä sellaista palvelua tulevaisuuden minälle, että huh! Nythän sillä on ihan helppo nakki kun se tietää mitä etsiä kaupoista ja mihin voi oikeasti satsata!
Niinhän siinä ei ainakaan käy että ”ok kuntoinen” onkin itseasiassa rähjäinen pummikuori, joka haisee nuotiosavulta eikä kestä enää vettä ja rähjäinen on varmaan luokkaa ”hyvä luoja mikä tänne on talven aikana pesiytynyt”. Tulevaisuuden minä ja menneisyyden minä voivat sitten riidellä siitä keskenään syyskuussa 2016.
Tarvitaan enää lastenvaatevalmistaja, joka kuittaa suoraan nämä tiedot ostoslistaan ja toimittaa mulle syksyllä valmiina pakettina kaiken tarvittavan. Kuuleeko Reima?