Sitges – Vera 675km
Kokonaismatkaa tehty 2791 / 3116km
Mua naurattaa että olen kirjoittanut jo talteen muistot kaikilta muilta etapeilta ja jokaisesta irtosi pitkät tarinat, mutta tästä pisimmästä mulla ei ole oikein mitään sanottavaa. Siis totta kai tästäkin irtosi pitkä teksti, sehän on selvä. Mutta ei mulla oikein ole itse matkanteosta kerrottavaa! Me istuttiin autossa ja matkustettiin, ei kai siinä. Tai eniten naurattaa se että monet tekstit kirjoitin matkalla ja nytkö en seitsemässä tunnissa ehtinyt? Mitä mä oikein tein sen ajan? En muista. No ainaki ajoin yhden 2-3h pätkän, sen viimeisen.
Tämä oli toinen ajopätkäni, olisin mielelläni ajanut enemmän mutta en tullut ehdottaneeksi ja Insinööri on sellainen synnynnäinen rekkakuski että se vain ajaa omien ajatustensa hiljaisuudessa, viihtyy hyvin niin tuntikaupalla. Nyt kuitenkin tajusin etten ollut ajanut Saksan jälkeen joten sanoin että ajan seuraavan pätkän. Se olikin sitten ehkä koko autoreissun nihkein pätkä ajaa, pimeässä yötä vasten. Tie oli etenkin alussa tosi kapea ja mutkitteleva ja nopeutta 120. Kyllä sai ajamalla ajaa kunnes autojen määrä väheni ja loppupätkä oli ihan leppoisaa “arvaa kuka mä olen” -leikkiä pienten nukkuessa takana.
Pienet matkustivat tämän viimeisen pitkän pätkän tosi hienosti, taas kerran. Tähän pisimpään pätkään lähdimme tietoisesti vieläpä vähän hassuun aikaan, koska halusimme aamun käyttää Sitgesin ihailuun. Niinpä Nelonen nukkui aamu-unensa auton sijaan Sitgesissä vähän liian lyhyinä ja ajelimme sitten vajaan tunnin päästäksemme lounaalle seuraavaan paikkaan Tarragonaan, jossa tuli todettua taas kerran ettei ole mitään järkeä mennä uuteen kaupunkiin vain lounasta varten.
Niinhän siinä nimittäin taas kävi, ettemme ihan tienneet minne mennä. En ehtinyt matkalla kunnolla penkoa netin kautta tarjontaa koska varasin meille tulevan yön hotellia, ja ajattelin että no perillä löytyy jotakin, tämä tässä näyttäisi olevan ravintolakatu. Tietenkään ei löytynyt.
Kaikki oli taas kiinni ja auton ikkunoista näimme toivotun kauniin vanhan Rooman ajan meiningin arkeologisen ihmeen sijasta nostureita ja teollisuutta, ja niitä kiinni olevia ravintoloita. Koska aika alkoi olla tiukilla sekä Nelosen unien että ajomatkan kannalta, luovutettiin huokaisten ja päätettiin mennä matkan varrella näkyneeseen Mäkkäriin syömään. Paitsi että emme löytäneet edes sinne, lol. Löysimme lopulta itsemme kauppakeskuksesta juoksemasta ympäriinsä etsien edes jotakin Mäkkäriä ja vessaa.
Eipä siinä, ihan hauska muisto sekin. Että lähdettiin vikalle etapille Tarragonasta näkemättä hienoista nähtävyyksistä mitään muuta kuin kyltti kauppakeskuksen sisällä. Toinen Exit näytti kohti motaria ja toinen kohti “Arkeologico” ja motari sopi paremmin meidän viimeisten 10h sisältävien ajojen suunnitelmiin.
Mahat täynnä hampparia ajeltiinkin sitten reilu kolme tuntia ja päädyttiin tauolle samalla logiikalla kuin ennenkin eli kun loppuu joko bensa tai Nelosen kärsivällisyys. Kumpikin loppui samaan aikaan, kuinkas sattuikaan, erään kauppakeskuksen kohdalla. Söimme huonosti ja jaloittelimme sillä aikaa kun aurinko laski ja pääsimme jatkamaan pienten yöunia vasten sille vikalle pidemmälle ajopätkälle, jonka minä ajoin.
Yö vietettiin sympaattisen pienen kylän avoinna olevassa hotellissa jonka ainoa valintakriteeri oli sopiva etäisyys (5-7h Sitgesistä ja 2-4h Fuengirolasta). Henkilökunta oli ihanaa, huoneet sopivat nukkumiseen ja aamiainen kaupan valmiita tavaroita esille laitettuna eli aivan ok meidän tarpeisiin.
Kaikkinensa viimeinen ajopäivä oli kyllä todellista ajamista, mitään suuria elämyksiä ei täältä missään kohtaa hankittu. Mutta hienosti meni 7h autossa, en edes muista mitä siellä itse tein! Se on ihmeellistä että voikin matkustaa tuntikaupalla ja olla tekemättä oikein mitään. Jälkikäteen ajateltuna olisi ihana että olisi ollut joku hyvä kirja matkaan, mutta jotenkin ajattelin että mun pitää olla valmiina palvelemaan.
Mutta ei mun kyllä tarvinnut, Ykkönen hoiti pienten viihdytyksen (KIITOS) tarvittaessa ja suurimman osan hoiti minun jaloissani majaileva valtava ja aina uusia yllätyksiä sisältävä herkkusäkki. Se onkin ainoa vinkkini jonka näihin pitkiin ajomatkoihin jaan: pidä eväiden virta jatkuvana.
Päivän kuvat kertovat saman tarinan: Nothing to see here