Vera – Fuengirola 325km
Kokonaismatkaa tehty 3116 / 3116km
Tämä aamu ei ole puolellamme. Nelonen herää jo puoli kuudelta aamuun varmaankin hammassäryn ja oudon nukkumaanmenon yhdistelmän ansiosta, minä olen nukkunut koko yön koiranunta. Kolmonen nukkui isojen välissä toisessa huoneessa ja raportoi nähneensä pahaa unta.
Leikimme kahta suosikkiautoleikkiämme; arvaa kuka mä oon ja arvaa mitä mä lasken. Ensimmäinen on klassikko, jota jopa tuo 3,5v osaa leikkiä! Olen ihan ihmeissäni että se oikeasti osaa arvuutella meiltä omaa hahmoaan: ei koskaan kerro vahingossa liian aikaisin, ei valitse jatkuvasti samaa tyyppiä ja vastaa aivan oikein joo / ei kysymyksiinmme.
Viimeksi Kolmonen oli Dora-kala, kerran yksisarvinen, kerran seepra ja kerran riikinkukko, josta antoi lopulta vinkin että se asuu Korkeasaaressa. Vain kerran siltä vähän tipahti homma hallusta kun unohti puolivälissä mikä eläin sen piti oli ja yhtäkkiä päätyi vastaamaan että sillä on vain yksi jalka eikä sitten keksinyt itsekään yhtäkään sellaista eläintä.
”Ja sit mä olin yksijalkainen leijona!” Huusi hän kun luin tätä ääneen.
Muita kategorioita meillä on mm. ihmiset, hahmot, tavarat ja ilmiöt. Insinöörin ei anneta enää pelata kun se oli kerran ilma.
Toisessa leikissä yksi päättää alkaa laskea jotakin auton ikkunasta näkyvää juttua ja muut arvaa mitä se on. Aina pitää laskea ääneen juuri silloin kun on itse sen asian kohdalla. Helppoja arvattavia on mm. Vastaantulevat rekat, sillat tai liikennemerkit. Insinöörin ei anneta enaa pelata kun se kerran laski vaihtuvaa tienpinnoitetta.
Isoimmat naurut saatiin eilen kun kesken arvaa kuka mä oon yksi vastasi yhtäkkiä johonkin kymmenistä kysmyksistä “joo, miten niin?”. No siten että me yritetään arvailla kuka sä oot.
Ihan älytöntä miten lyhyt on tämä matka kotiin, vain reilu kolme tuntia. Samalla naurattaa että tämmöinen matka on aivan super lyhyen tuntuinen, menee vaikka vauvat hereillä mokoma pikku luikaus. Niin sitä tottuu.
Maisemat ovat kauniit tässäkin ja huomaan että mua jännittää kun lähestymme Fugea. Katson merelle vuorten välistä ja mietin onko tuo Nerja, entä tuo, onkohan se jo Malagaa? Näyttääkö Fugessakin tuolta? “Entä jos se siellä on ihan sika rumaa” kysyy Ykkönen ja tekee mieli olla vain hiljaa kun sitä minäkin kai pelkään.
Auton eteen tulee yhtäkkiä toisen auton renkaan palanen, väistämme mutta osumme silti ja pelästymme vähän. Pysähdymme huoltsikalle tarkistamaan että kaikki on kunnossa ja ulkona paistaa aurinko täydeltä terältä, se lämmittää väsynyttä naamaani. Tuntuu hyvältä olla näin lähellä kohdetta, kotia.
11 minuuttia kartan merkinnästä sanomme lähes yhtä aikaa ääneen Insinöörin kanssa että huh, kukaan ei sairastunut. Matkaan lähdettiin pienet juuri sairasteena, minä huolehtien siitä miten toimitaan jos laivalla tulee jotakin, tai miten mennään lääkäriin jossain Euroopan maassa jos tarvitsee.
Huolehdin myös varoittelujen ansiosta toki vähän siitäkin että juututaan jossakin 9h tunnin ajaksi ruuhkaan, tai että matkat ylipäänsä on aina pidempiä kuin mitä kartta näyttää, että 33h ajoa onkin 50h. Mutta ei, siis kertakaikkiaan mitään hankaluuksia ei tullut.
Jokainen matka oli oikeasti lyhyempi kestoltaan kuin mitä kartta näytti, emme joutuneet kertaakaan ruuhkaan, mikään tietulli ei ollut hankala, kukaan ei sairastanut, auto pysyi kunnossa ja bensat riitti.
On uskomatonta ajatella että noin 33h autolla ajoa ja 29h lauttamatkaa on nyt ohi, itse autossa istuminenkin meni lopulta niin paljon helpommin kuin olisin koskaan arvannut. Vaikka tavallaan juuri näin arvasin tuntevani, tiesinhän minä että meillä on (nykyään) hyvin matkustavat lapset!
Viimeinen tien pätkä on aika mutkainen ja paha olo alkaa väijyä pädiä tuijottanutta Kolmosta. Kaivan varastostani laatankarkoittajaleikin ”se sanoo hep joka näkee jotain…” jolla on tarkoitus vain saada lapsen katse ja ajatukset kauas ulos, maisemiin. Etsiessäni jotain bongattavaa ajattelen että tätä matkaa ei olisi ikinä voinut tehdä Kakkosen ja Ykkösen ollessa pieniä, silloin mentiin 45min pätkissä huutaen tai oksentaen.
“Olet perillä”.
Venyttelemme jalkoja epäuskoisina auringossa, hurjan myrskytuulen kainalossa. Varovasti tutkien että okei, tältä näyttää kotikadulla. Ihan kiva! Tapaamme asunnonvälittäjän, saamme avaimet asunnolle. Vastaan tulee suomalaisia, terve terve. Tästä se alkaa.
Autolla Suomesta Espanjaan: matkamme 1.2.-10.2.2023
- Helsinki – Travemünde (laivalla), 29h + 40min ajo Hampuriin
- Hampuri – Heidelberg: 652km,, n. 5,5h
- Heidelberg – Verbier: 492km, n. 5h
- Verbierissä kolme yötä
- Verbier – Montepellier: 570km, n. 6h
- Montpellier – Leucate – Sitges: n. 392km ja n. 6h flamingopysähdysten kanssa
- Sitges – Vera 685km, n. 7h
- Vera – Fuengirola 325km, n. 3h