Rakas Kakkonen,
jotenkin tässä kävi niin että sinäkin olet nyt kymmenenvuotias. Tuntuu ihan oikeasti uskomattomalta – hyvällä tavalla – että meidän kaksi ensimmäistä ihanaa pientä ovatkin nyt ihan oikeasti tosi isoja. Kymmenen on iso luku!
Se että saan kirjoittaa juuri sinun kymppiveekirjeen blogiin tuntuu tosi merkitykselliseltä myös siksi, että tämä koko blogi sai alkunsa erittäin tärkeässä hetkessä. Odotimme silloin sinua saapuvaksi ihan parin kuukauden sisällä. Muistan sen ansiosta hirveän hyvin minkälaista oli odottaa pientä vauvaa saapuvaksi, miten mietin minkälainen olet, miltä tunnuit rintani päälllä kun kirjoitin blogia ja miten elämä alkoi yhtäkkiä eräänä päivänä helpottaa monen kaoottisen hetken jälkeen. Kuinka loitte siskosi kanssa jo pieninä aivan ainutlaatuisen suhteen ja miten yhtäkkiä kaksikuisena hymyilit aamusta iltaan sitä ainutlaatuista hymyäsi.
Viikot sitä ennen olivat aika vaikeita, sinulla oli kai maha kipeä ja itkit sitä paljon. Mutta sinä yhtenä päivänä olimme siskoni luona kylässä ja heräsit sohvalla. Mietin että voi vitsi, nyt se varmaan taas alkaa itkeä, mihinköhän menisin sitä lohduttamaan, mutta sinä avasitkin silmäsi ja hymyilit kuin olisit vain odottanut aikaasi parrasvaloissa. Sinusta tulvi sisäistä valoa, joka yletti jokaisen huoneessa olevan silmiin.
Se sama valo loistaa sinussa edelleen vahvana. Kun tulet huoneeseen, se ei jää keneltäkään huomaamatta. Kun on jotain mistä innostua, sinä innostut siitä enemmän kuin kukaan muu. Kun joku kaipaa piristystä tai lohdutusta, sinun valostasi riittää. En ole kenelläkään muulla ihmisellä nähnyt sellaista kipinää silmissään mitä sinulla rakas on – toivon ettet koskaan menetä sitä.
Sinulla on myös ainutlaatuinen kyky aistia meidän muiden ihmisten tuntemukset ja mielialat. Se on herkkyyttä, jonka toivon myös säilyvän vaikka menosi on joka päivä vauhdikkaampaa kavereiden ja harrastusten parissa. Se herkkyys on myös väsyttävää. Saat väsyä. Muista että meidän luona voit aina purkaa ja latautua.
Nyt kymmenenvuotiaana alkaa ehkä se hetki kun lapsuuden seasta alkaa löytyä vakituisia, loppuelämän kantavia persoonallisuuden palikoita. Sinun palikkasi ovat ainutlaatuisia, enkä halua niitä kaikkia muille kertoa! Tiedä kuitenkin että olemme aivan tajuttoman ylpeitä sinusta, juuri tuollaisena kuin olet.
Olet jo iso koululainen sekä hieno isoveli jo kahdelle – niin hauska ja huolehtiva! Olet viisas, sinnikäs, luova, hauska, kekseliäs ja uskomattoman taitava niin monessa asiassa: Rubikin kuution, ristikoiden, sudokujen, matikan, muistipelien ja tietokoneiden kanssa päihität minut joka kerta. Sinulla on mieletön kielipää ja ääninäyttelijän lahjaa – tai no voisit ottaa minkä vain lavan haltuun. Olet mystinen soittorasia, josta voi ponnahtaa vielä ihan mitä vain ilmoille.
Olet ihana, ja niin rakas. Hyvää syntymäpäivää murunen!
