Avoin kirje virnuilijalle

Miten voit olla noin täynnä rakkautta? Miten voitkaan kohdata maailman parasta odottaen, vaikka äitisi myrkytti sinua melkein koko ensimmäisen vuotesi väärällä proteiinilla? Rakas Kakkonen, olet niin ihana nyt, edelleen ja taas kerran, että minun on pakko kirjoittaa muistiin asioita sinusta. Ihan niin kuin siskostasikin kirjoitin, suunnilleen saman ikäisenä.

Siskoasi ja sinua yhdistääkin tässä ikävaiheessa eräs asia; te tunnutte kohtaavan maailman loppumattomana mahdollisuuksien ja huvin lähteenä. Sinä paukkaat tilanteeseen kuin tilanteeseen hymysuin ja kiljuen, tiukassa etukenossa. Ryhti, jonka tunnistan omasta suvustani. Vieraat ihmisetkin ovat sinulle kuin parastakin huumetta: flirttailet, virnuilet, hymyilet ja annat ylävitosia kelle vaan, pyytämättäkin. Sinua on helppo rakastaa, tuntemattomienkin. 
Ne tuntemattomat muuten kutsuvat sinua lähes poikkeuksetta samalla nimellä. Isäntä. Joskus he eivät tiedä että kuulen, kun he iloisesti huikkaavat vierustoverilleen ”katsos mikä pikkuisäntä tossa menee, mahtava”. Sehän sinä olet, mahtava. Olet valloittava, iloinen ja reipas. Sinulla on siis luonnetta. Kääntöpuolena onkin se, mitä ne tuntemattomat eivät aina näe: sinulta löytyy myös aimo annos tahota. Voi elämä miten sitä välillä löytyykin. 
Valoisa asenteesi saa kuitenkin pahimmankin kiukun sulamaan nopeasti, ja jos se ei muuten meinaa lähteä, voi kehiin aina heittää avaimet. Niillä leikkisit vaikka koko päivän. Paitsi autossa, koska siellä avaimet tarkoittaa oksennusta alle vartissa. Itseasiassa autoillessa et ole kovin valoisa, sitä voisimme jatkossa hieman välttää. 
Avaimien lisäksi rakastat musiikkia, kutittelua, pelottelua, yllättämistä ja kovaa vauhtia ylipäänsä. Mustikat, viinirypäleet, liha, pallot ja kengät saavat sinut suorastaan hulluksi. Lisäksi rrrrakastat vetoleluja, ja tarkoitan tässä ihan kaikkea perässä vedettävää. Myös puhelimen laturi käy. 
Sanot vähän, mutta tärkeitä: pupu, äiti, o-ou, nenä, näin ja kato. Ja brumm-brumm. Ei ole oikeastaan montaa asiaa, josta et pidä. Hampaiden pesu ja menemisen rajoittaminen ovat ymmärrettäviä, mutta mikä ihme sinulla on sitä autoa vastaan?
Olet halimiehiä, se on uskomattoman kivaa. Että vielä kypsässä vuoden ja viiden kuukauden iässäkin haluat olla minussa kiinni, kuin pieni apina. Jos en ole paikalla, tiukkaan rutistukseesi pääsee tietysti isi, Ykkönen ja se Pupu. Muun ajan sinä pussaat, rutistat, hymyilet, virnistät, kikatat ja touhotat. 
Toivon, että teet tätä kaikkea, vaikka olet astumassa isoon maailmaan. Olet minulle varmaankin ikuisesti vauva, mutta kai se on myönnettävä: olet jo ainakin taapero. Isosiskostasi tuli tämän ikäisenä sisko, sinä olet rakas pikkuveli ja nyt tarhalainen. Tällä viikolla me harjoittelemme, ensi viikolla sinun on pärjättävä ilman meitä. Takerruttava johonkin muuhun kuin minuun. 
Hyvää päiväkotiuraa rakas Kakkonen, en ymmärrä miten sinusta tuli jo noin iso.