 |
| Ei auta, ylöspäin on rämmittävä läpi oksien. |
Meinasin ensin tehdä tästä yhden lauseen jutun. Laittaa otsikoksi VMP ja sitten jutun sisällöksi ”mulla ei vaan ole enää mitään kivaa kerrottava”. Eikä mulla kyllä varmaan olekaan.
Viimeiset viikot, ja niiden absoluuttisena kulminoitumispisteenä tämä kohta päättyvä, ovat olleet aika lailla perseestä. En jaksa kirjoittaa niistä, enkä oikein mistään muustakaan. En onnneksi ota tästä tätä nykyä enää paineita. Mutta yksi juttu harmittaa ihan vietävästi. Luulen katsoakas että olen menettänyt yhden oleellisen osan ruumiistani. Huumorilisäkkeen. Funny bonen. Minä olin vielä joskus hauska ihminen. Valeäiti oli vielä joskus ihan hauska blogi. Luulisin.
Oletko se sinä vai olenko se minä, Valeäiti? Kumpi meistä tylsistyi? Vai onko vain tosiaan niin että elämäni on muuttunut sellaiseksi tragikomiikan näyttämöksi, etten enää edes huomaa sitä komiikan puolta?