Toivottavasti tekin löysitte tänään sen upean tekstin, jossa eräs Valeäidin kansainvälinen versio listaa 44 syytä miksi ipana veti herneen nenään eräänä päivänä. Melko universaali kokemus, sanoisin. On sitä meilläkin huudettu väärästä (puhtaasta) puurolautasesta, siitä että katsoin Hänen Majesteetilliseen Korkeuteensa päin, siitä että soitin kitaraa väärin, että maitolasiin ei laitettu myös vettä ja siitä että tänään olisi pitänyt HMK:n mielestä olla maanantai.
Tähän uhmahetkien listaukseen olisi todella helppo lähteä mukaan. Johan minä jo melkein lähdin. Mutta ajattelin näin yllättävän hienon maanantain kunniaksi lähestä asiaa toiselta puolelta. Sillä kyllä nämä vähän vajaa nelivuotiaat napoleonit osaa nähdä lasinsa myös puoliksi täynnä. Nehän on niiden 44 uhmakohtauksensa välissä aivan täynnä pieniä iloja! Jos oikein tarkkaan katsoo, voi olla jopa hieman kateellinen niiden kyvystä iloita päivittäin tuolla intensiteetillä: Kymmeniä kertoja päivässä ne ilahtuu silmät suuriksi laajentuen, verrattain kimakka huuto suusta päästen, kädet innosta heiluen. Mä tarvitsen yhtä suureen fiilikseen päästäni vähintään palkankorotuksen, yllättävän nousuhumalan ja lahjaksi saadun luksuslaukun heti ravintolaillallisen ja ilotulitusten jälkeen.
Katselin tänään sitten Kakkosta sillä silmällä. Yritin jättää mieleeni jokaisen päivän aikana tulleen ilon hetken. Alla tulokset. (Toim. huom. Listalla ei ole aamua. Aika saattaa multaa muistot, mutta en kyllä usko sen olleen iloinen aamulla.)
Kakkonen, sinä ihana tulisieluni, olit tänä lumisena maanantaina äärettömän iloinen:
1. Kun näit minut tarhan pihalla
2. Kun näit hangessa koiranpissaa (vähän vielä parempi ilo kun yllä)
3. Kun heittämäsi lumipallo ”melkein osui!” eli meni metrin ohi ja jäi kaksi vajaaksi
4. Kun mutisin että pitää ostaa uusi pulkka ja sinä kuulit että sanoin ”Boom-Kah”
5. Kun bussi tuli
6. Kun bussi olikin väärä ja saatiin mennä uuteen bussiin
7. Kun pääsit syliin juostessamme uuteen bussiin
8. Kun juoksin sinä sylissäni
9. Kun kuulit että tehdään makaronilaatikkoa
10. Kun laatikko oli mennyt uuniin
11. Kun laatikko oli melkein valmis
12. Kun söit makaronilaatikkoa
13. Kun söit kolmatta lautasellisesta makaronilaatikkoa
14. Kun nousin kanssasi ikkunalaudalle laulamaan Robinia
15. Kun Robinin CD:ltä tuli, uskomatonta kyllä, vielä toinenkin Robinin biisi
16. Kun löytämäsi kynä oli ”sateenkaaren värinen”
17. Kun äiti leikki kunnolla mukana ja sanoi ”hyi” sinun leikisti pippurilla maustettuun teehen
18. Kun isi tuli kotiin
19. Kun isi ei ehtinyt pissasi vauhtiin mukaan ja rapatessa roiskui
20. Kun sait, täysin yllättäen, vielä iltapalaakin
21. Kun äidiltäsi pääsi röyhy ruokapöydässä (Siis ei minulta tietenkään)
22. Kun juoksitte siskosi kanssa meitä karkuun leipä kädessä (tästä äitisi ei ole niin iloinen)
23. Kun sait katsoa vielä yhden Robinin making of -videon
24. Kun istuit sohvalla ilman housuja
25. Kun isi soitti mahallasi banjoa
26. Kun juoksitte siskosi kanssa meitä karkuun nakkena
27. Kun luin sinulle tämän listan
28. Kun tiskasit minun kanssani (lisäys, jonka itse halusit tehdä kuultuasi listan)
29. Kun pääsit syliin ”vielä kolmeksi minuutiksi”
30. Kun näytit minulle nakkea peppuasi
31. Kun näit tontun kuvan tietokoneellani
32. Kun tein sinusta unipaketin
Ja hei, jos lähden ihan suoraan tuota muusaani referoimaan, niin tästäkin listasta voi todeta että jokainen kohta pyyhkiytyy kovin tehokkaasti mielestä ihan vain yhdestä raivoisasti keskelle naamaa mäjäytetystä nyrkistä. Mutta ei mennä siihen, muistellaan nyt näitä ilon hetkiä.
***
Melkein yhä innostuvan iloinen, mutta ei sentään vastaavalla tavalla puoliksi napoleon, on myös päivän Tammihaastekohde, työkaverini Toni. Olen melkein varma, että Tonikin on ollut tänään vähintään 32 kertaa lähes lapsekkaan iloinen. Toivottavasti tästä tulee hetki nro 33.
Toni on sellainen harvinainen sielu, että hän on Steve Jobs ja Peter Pan yhtä aikaa: hiton tarkka käsityöläinen, joka tekee ja vaatii timanttilaatua, mutta joka samalla innostuu ylipaljon kaikesta uudesta ja myös oikeastaan kaikesta vanhasta. Lentelee menemään omassa kuplassaan, ja laskeutuu välillä meidän valivali-ihmisten päälle näyttääkseen miten hyvin asiat itseasiassa on. Toni on kuin Frendien iloinen koira, jonka Joey melkein rikkoi. Ihan paras ihminen kiireisessä työympäristössä.
Parasta sinussa on Toni kuitenkin mun mielestä se, ettet ole oikeasti mikään häntää heiluttava koiranpentu. Sulla on hämmentävä keittiöpsykologin taika, jolla osaat puhua ihmisten kanssa kipeistäkin asioista niin että ne tuntuvat lohkeavan eteenpäin. Sun kanssa tehdyn avautumisen jälkeen ei ole koskaan entistä ahdistuneempi olo, vaan maailman kohtaa taas uudella valolla ja tarmolla.
Tämmöinenkin mahtava tyyppi on mun elämässä. Ei kun nokka kohti seuraavaa napoleon-aamua!