Pitkästä aikaa blogin nimen mukaisesti tunnustuksia iloksenne! Hetki sitten hipaisin toki vähän aihetta, kun paljastin teille osan kaaoksestamme. Nyt on vuorossa ruoanlaitto.
Tunnustus: Olen aika paska tekemään ruokaa. Ylläri. Olen ihan keskivertoleipuri, mutta ruoanlaitossa en vaan loista. Lämpö on aina liian kovalla ja ”mausta maun mukaan” saa mut lähinnä raivon partaan. Vähän kuin olisi ompeluohjeessa ”ompele maun mukaan”. No en tietenkään myöskään ompele mitään, jos sitä nyt mietit.
Tunnustus: Mulla on käytössä kolme raaka-ainetta. Jauheliha-juustokumina-valkosipuli-pasta. Tai sitten korianteri-kana-chili-kookosmaito. Kaikki ruoat on näistä kahdesta jokin variaatio. Joskus jauheliha on esimerkiksi kanan jauheliha, oh wau! Exhibit A: viimeisin keskustelu Insinöörin ruoanlaittovuoron jälkeen:
“Mitä ruokaa te teitte?”
“Spagetti bolognesea”
“Aivan, tietysti. Teetkö muuten ikinä mitään muuta ruokaa?”
“En, enkä halua.”
Tunnustus: Kerran tein ruokaa niinkin, että hyvä ystävän ja kokkikateuteni Galith opasti whatsappissa vaihe vaiheelta, minä kuvia lähettäen ja hän ystävällisesti neuvoen. Kuka olisi arvannut, että valkosipuli laitetaan kuorineen uuniin tai että myskijostain (en vieläkään tiedä mikä raaka-aineeni nimi oli) pitää ensin ottaa kamaa ulos? Hyvää tuli silti, kun oli kärsivällinen opettaja.
Tunnustus: Luulen tästä kaikesta huolimatta olevan oman elämäni Martha Stewart. Haluan ruokkia lapset terveellisesti, halvalla, maukkaasti ja tuosta noin vaan näppärästi. Jokaisella, siis ihan jokaisella kauppareissulla kuvittelen tästedes tekeväni niin. Sitruunat lentää sitten viikkoa myöhemmin bioon homehtuneina. Lisäksi haaveilen rakentavani iiiiison keittiön, jossa sitten voin kokkailla ja leipoa ja käyttää hienoa uunia sopivalla korkeudella ja maustaa kastikkeita ja…ja ja. Jotain todellisuutta nyt peliin kiitos. Minä lämmitän kamaa mikrossa ja paistan jauhelihaa. Sitten vielä teen joskus senkin harhaisen päätöksen, että kutsun ihmisiä kylään syömään! V I R H E. Kolmen viikon stressi, neljän tunnin urakka, kahden päivän siivous ja siinä välissä oli tarjolla kylmät tapakset ja makaronilaatikko.
Tähän liittyvä Tunnustus: Jos meille tulee syömään, kannattaa varautua hommiin.
Tunnustus: Helppo on vaikeaa. Tiedättekö, mitkä kolme ruokaa aina saavat nimikkeen ”maailman helpoin ruoka?” Makaronilaatikko, nakkikastike ja perunamuusi. Laatikon opin tekemään noin 54 toiston jälkeen, aina keittokirjan kanssa. Nakkikastike tunnetaan meillä edelleen nimellä se vitun-kama-joka-lentää-joka-kerta-roskiin ja muusia käytetään tapetin alla.
Tunnustus: Mulla on salaisia aseita. Tottakai Wolt, liemikuutiot, nakit ja pinaattiletut (kenellä ei?), mutta myös valmiiksi maustetut tomaattikastikkeet ja nyt viimeisimpänä ilona Maggi Mix:in tuoteperhe. Yhteistyö, joka ikään kuin löysi kohteensa. Nämä vaatimattomasti itseään piilottelevat pussukat kätkevät sisäänsä melkein valmiita, terveellisiä ruokia. Minun tehtäväni oli ruskistaa kanan jauheliha ja keittää perunat (nämä sentään osaan), ja lisätä pussin sisältö lihaan veden kanssa. Ja voitteko uskoa, näiden jälkeen olin kuulkaa valmistanut perinteistä jauhelihakastiketta! Kastiketta! Joka maistui joltain muulta kuin Juustokuminalta! Hyvältä! Ja toinen juttu: Saman tuoteperheen Lasagnen ansiosta ruokin kunnialla monta monta lasta ja niiden äidit yllätysdinnerillä! Minä! Pääsin melkein loppuun asti kunnialla huijauksestani läpi, kunnes Kakkonen suolasi kertomalla että tämä Lasagne tehtiin pussista. Se muuten myös kertoi että meillä syödään kaupan pinaattilettuja ja että meillä ei tarvitse pestä käsiä. Vain osa oli vähän totta, voitte päättää mikä osa.
Kuvat todistavat, että näillä eväillä myös minä onnistuin tekemään ravitsevaa, hyvänmakuista ja kauniin näköistä ruokaa alle puolessa tunnissa, aineksilla, jotka meiltä löytyy aina. Erityisesti jauhelihakastike menee meillä pysyvään käyttöön, sillä se mahdollistaa myös pastan pahimman kilpailijan (perunan) helpon käytön ja on maultaan mukavan vaihteleva meidän huippukeittiössä. Sydänmerkityssä safkassa suolaakin oli vain 0,7% valmiissa jauhelihakastikkeessa, joka on ihan bonus kun tältä kokilta yllättäen saattaa joskus vähän lirahtaa. Tiedäthän, jos et osaa maustaa, suolaa.
 |
| Niin helppo huijaus, että melkein hävettää. Ei hävetä. |
 |
| Virallinen valvoja. |
 |
| Look! Behold! Valmis ruoka! |
 |
| Lasagnen ainekset. Levyt messiin ja se on siinä. |
Ei muuta kuin hyvää ruokahalua ja arvontaonnea, meikä lähtee nyt lihapullatöihin.