”Kirjoittaminen on musta kivempaa silloin kun sitä ei ole pakko tehdä”, sanoi seitsemänvuotiaani. Likka osui naulan kantaan. En nyt sano että minun mikään pakko olisi varsinaisesti koskaan ollut kirjoittaa (ennalta sovittua yhteistöitä lukuunottamatta), mutta huomaan että mulla on jatkuvasti listalla 10+ juttua jotka tavallaan pitäisi kirjoittaa.
Joko niin että ne ovat keikkuneet mielessäni jo pitkään, tai niin että joku on pyytänyt siitä aiheesta juttua tai niin että jossain piilotetussa tavoitelistassani niin lukee.
Kirjoita kasvosokeudesta, kateudesta, PMS:stä, lasten palvelemisesta tai edes siitä keittiön liedestä, josta aina joku kysyy, ääni kuiskuttelee. Talleta fiiliksiä uudesta talosta, kerro elämästä lähiössä, hauskuuta muitakin näillä arkivitseillä!
Haist home, minä, enkä. En kirjoita mitään.
Eihän täällä ole edes ketään lukemassa, juhannuskin! Kirjoitan vain sen verran mitä helposti näppikselle valuu. En yhtään enempää. Tiedän jo että se tarkoittaa nurkan takaa tulevaa kiinnostusta kaikkea muutakin kohtaan.
Oletko koskaan pitänyt ihan oikeaa blogitaukoa, kysyi hetki sitten eräs ystäväni. En ole. Enkä ehkä osaisikaan! Silti mietin, pitäisikö ottaa vaikka heinäkuu itselleen aidosti vapaaksi, antaa pulssin laskeutua jonnekin matelijan tasolle ja kirjata ylös paperiseen vihkoon asioita joista oikeasti haluaa kirjoittaa. Ammentaisi sitten sieltä vihkosta kun syksyn hämärä antaa taas tilaa tietokoneelle.
Mutta kun se ei mene niin! Kirjoitusfiilikseni on kuin sähkö: sitä ei voi hillitä tai varastoida. Kun joku juttu syntyy päässäni, se on saatava heti ulos. Myöhemmin se ei kiinnosta enää yhtään.
Blogiloma kuulostaa ihanalta ja kamalalta. Olisi ihana olla miettimättä kaikkia niitä hukkaan valuneita tekstejä, jotka olisi voinut kirjoittaa. Tosta saisi hyvän jutun, kaikuu päässäni ihan liian usein niin että samalla suren sitä etten juuri nyt jaksa, voi tai osaa kirjoittaa sitä. Toisaalta entä jos niitä hyviä juttuja syntyisikin, mutta olisin luvannut olla lomalla? Kamalaa sähkön tuhlausta!
Entä jos lomailun sijaan tekisinkin taas teksti päivässä – lomahaasteen? Kirjoittaisi vain. Kirjoittamisen ydinpolttoaineena kun on yleensä kirjoittaminen. Teet yhden jutun, toinen tulee kuin itsestään.
Tai ehkä jos vain lopettaisin tämän tekstin, joisin tuon viinini ja katson kiinnostaako ne loput.