Ensimmäinen luovutus

Tiedättekö, mikä on pelottavin meili, jonka päiväkodista voi saada? Sellainen veret seisauttava, kesken työpäivää tuleva, joka saa mutisemaan asiakaspalaverissakin ääneen ”voi paska”?

Se ei ole tieto täiepidemiasta, ei ehkä edes kihomadoista. Se on tämä lause:

”Halutessanne voitte tuoda lapsellenne karhun korvat leikkihetkeen. Esim. pahvista askarrellut ovat einomaiset!”
Voi nyt vitulla päähän ihan oikeasti. Pahvista askarrellut? Ikään kuin huonona korvikkeena paremmalle? HUOMISEKSI??
Mä olen unohtanut puhtaat kauniit vaatteet, käsintehdyt synttärikortit ja jopa lahjat tädeille. En ole ottanut kauheaa kipinää, vaikka olen rajusti alisuorittanut. On tässä nyt kuitenkin tehty töitä ja ruokaa, pidetty lapsia hengissä ja parisuhdettakin elossa. Se saa riittää. 
Mutta nää karhunkorvat. Ne veti nyt jotenkin sydämeen asti. 
Otin. Askartelin. Siitä motherfuckingpahvista. Ja vähän muustakin. Ja kas, nyt meidän lapsilla on tarhan varmasti rumimmat, mutta saletisti marttyyreimmat korvat huomenna päässään: 

Jos nyt sinäkin intouduit askartelemaan, tässä ohjeet keväisiin karhunkorviin jokaiselle pikku pupuselle! 
Onnistuaksesi tarvitset: 
  • Ensimmäisen käteen sattuvan pahvisen asian. Talouspaperirullan hylsy. Onhan se pahvia?
  • Vanhan harson. Niitähän riittää. Värillä ja kunnolla ei mitään väliä.
  • Sakset. Mieluiten vain omaan käteen. 
  • Vuonna -00 kotoa muuttaneen ompelu…ööö…setin, jossa vanhan kansan uskomuksen perusteella on jossain myös yksi käyrä neula. 
  • Lankaa. Sitäkin on kai siellä jossain.
  • Kaksi apulaista, joilla ei ole minkäännäköistä laatuvaatimusta mutta sitäkin suurempi wow-efekti ekaa kertaa ikinä ompelevasta äidistä 
  • Vanhemman Korvanvärittäjän
  • Helvetin rankan työviikon
Ja eikun leikkaamaan, tunkemaan, ompelemaan ja värittämään! Paistattele suosiossasi arvon marttakollega!