”Isi tekee piipaa pois” hän sanoi vakavana, selvemmin kuin minkään lauseen koskaan ennen. Oltiin kolmisin paksun peiton alla, yritin pitää pieniä korvia suojassa hirveältä ulinalta. Kello on 5.40 ja tässä ei kyllä kukaan enää nukahda, mietin, kun Insinööri etsi, mistä väärä palohälytys on mennyt päälle ja miten sen saa hiljenemään.
Sellainen herätys ekaan arkiaamuun sitten kesäloman! Pikkuisen univelan päälle vähän lisää univelkaa, mutta aivan sama – NYT ON PÄIVÄ YKSIN EDESSÄ! Tai ei edes yksin, vaan ystävien seurassa! Huh huh, tämä se on parasta huumetta, arki.
Vietiin pienet päikkyyn lopulta yhdessä, jotenkin se ajautui siihen, että minäkin niitä saattelin ennen kuin karkasin aamulenkille. Olin ajatellut, että ehkä en voi mennä edes juoksemaan niin huonon yön jäljiltä, mutta mitä vielä! Tuli paras juoksu ikinä!
Ehkä askeliani siivitti tieto siitä, että lenkin jälkeen elämässäni on edelleen kuusi tuntia, jotka saan käyttää miten haluan!
Ja miten sen käytinkään! Oli se juoksulenkki, sitten rauhassa kotona kahvia ja yhteistyön viimeistelyä.
Äänikirjaa kuunnellen Julian ja Raisan kanssa lounaalle, jossa ensi töikseni purin mielestäni noin kuuden viikon verran erilaisia ajatuksia ja ärsytyksiä (mm. sen että Nelinkontin kirja on MAINIO) ja siitä vielä Julian luo tekemän töitä.
Saatiin jauhaa tästä hassusta Instagram-työstä, mistä kukaan muu ei jaksa puhua; keksittiin yhdessä taas ehkä hauska yhteinen projekti ja kuvattiin, editoitiin, lähetettiin yhteistöitä asiakkaille. Kumpikin omien laitteiden äärellä, mutta yhdessä. Vitsi miten arvokasta on tehdä tätä kaikkea yhdessä! Sain kirjaakin kirjoitettua muutaman kappaleen, aaaaah miten ihana ihana työpäivä 😍
Päivän päätteeksi sain hakea iloiset, päivän touhunneet pienet varhaiskasvatuksen aikuisten hellästä huomasta. Hirveää sekoilua se kyl taas oli sen 90min hausta lähtien kun on ruoan lämmittämistä, erinäisten vahinkojen pesemistä ja äidin ikävää.
Oli sekin ikimuistoinen hetki, kun ruokakaupan lähetti seisoi ovella ja ehkä vähän ihmetteli: Edessään oli yksi alaston viisivuotias, ja yksi hiukan kiukkuinen melkein 14-vuotias, joka keskusteli äitinsä kanssa siitä, kenen piti tulla ylä- ja kenen alakertaan. En ole kenenkään nähnyt niin nopeasti ottavan maksua vastaan kun sen nuoren ihmisen, jahka vihdoin alas asti pääsin Ykkösen vahtiessa Nelosen kylpyä.
Kolmosen mielestä oli aivan ok hengailla alasti kaiken tämän läpi. Kevensi kai tunnelmaa.
Vielä siitä varhaiskasvatuksesta, joka tämän kaiken mahdollisti: tajuatteko, miten ihanaa on, kun elämässä on kodin ulkopuolisia aikuisia, jotka on kiinnostuneita ja ilahtuneita sun lapsista, ja ihastelee pitkän loman jälkeen, mitä kaikkea uutta ne on kesällä oppinut? Ehkä tajuatte, muistakaa sanoa siitä joskus kiitos! 💜 tässä minä sanon omilleni!
Ekan arkipäivän summaus: olin sairaan väsynyt mutta todella onnellinen. Sain paljon aikaan, mutta paljon lepoa ja omaa aikaa. Tein monta tosi tyhmää tekoa vanhempana, mutta vastapainoksi olin ainakin paristi tosi hyvä. Hieno tasapaino siis tänäänkin.
Menen onnellisena nukkumaan, kiitollisena koko elämästä.
Ja erityisesti työpäivistä ilman perheen välitöntä läsnäoloa.