Heräsin keskellä yötä (onpa ihme). Kaikki oli ihan hiljaa, eikä kukaan imeny mua kuiviin roikkunut minussa kiinni. Mun päässä vaan sattui pyörimään Uhrilampaat 4, jossa minä olin pääuhri ja yhdeltä mieheltä oli juuri syöty naama. En sitten ihan heti uskaltanut silmiäni uudestaan ummistaa, joten kävin kuikuilemassa blogimaailmassa rauhoittuakseni.
Hetken luulin painajaisen unien jatkuvan, kun näin päivän sivulatausten määrän: 1019. Siis tuhat kertaa olette klikkailleet täällä eilen. Oli pakko penkoa asiaa, ja huomasin että eräästä mahtavasta blogista oli paukannut paljon ihmisiä. Syykin löytyi, Onia oli haastanut minut. Ensimmäinen haaste ever, joten kiitos siitä Onia! Ja tervetuloa tänne löytäneille uusille lukijoille!
Huomauttauisin vielä että Onialla oli käynyt kyllä pieni virhe: ”Seuraava kysymyspatteri lähtee äitiysblogosfäärin positiivisimmille muskettisotureille, eli Valeäidille, Täti-ihmiselle ja Liisalle. Olkaatten hyvät!” Siis positiivinen? Positiivisin?? Joko sinä olet lukenut huonosti tai mun tarvii palata takaisiin ruotuun. Minä mitään positiivinen ole. Sen todisteeksi marisevat vastaukset kymmeneen haastavaan kysymykseen:
1. Mitä teet ihan ensimmäiseksi aamulla, kun olet noussut ylös sängystä?
Valitan. Päänsärkyä, väsymystä, kankeaa kroppaa tai useimmiten kellonaikaa. Teen tämä joko ääneti tai kovaan ääneen, valituksen aiheesta ja suurudesta riippuen. Sen jälkeen jaksan taas (teko)hymyillä vieressä kitisevälle pikkumiehelle.
2. Minkä jäätelön tilaat useimmin kioskilla?
Tämä kysymys olettaa että mulla olisi joskus käteistä, sitähän ei ole. Kuten ei ole nenäliinoja, meikkejä tai välttämättä kotiavaimiakaan. Jos satun osumaan kortteja syövän kioskin eteen, ostan yleensä lakua tai minttusuklaata.
3. Milloin valehtelit viimeksi?
Kysymyksessä numero 1. En mä aina valita. Sen lisäksi aivan varmasti lapselle, todennäköisesti ”tää on aikuisten ruoka, sä et tykkäisi tästä” karkkia syödessäni tai ”se loppu kato jo” kun kakkua takaisin jääkaappiin tungin.
4. Jos saisit nyt tuhlattavaksi 100 euroa, mitä ostaisit?
Pakko myöntää että helposti menisi Ykkösen vaatevarastoon kun se ei olekaan lopettanut kasvamistaan maagisesti. Ja puikulalapselle on kivempi ostaa vaatteita kuin rytkyjä omien jenkkakahvojen peitoksi. Mutta jos vain itseeni tuhlaisin, ostaisin mekkoja. Kasapäin mekkoja. Tai uuden lompakon. Tai ripset. Tai kynnet. Tai yhden baarivapaaillan.
5. Oletko ostanut ulkoiluhousut äitiyden tähden?
Crap, täytynee myöntää itselleen, että olen! Mutta pääsääntöisesti ne ja se ”tuulitakki” näkyvät vain lenkkipoluilla / leikkipuistossa. Muuten olen suhteellisen kaupunkikelpoinen.
6. Mikä on lempikaupunkisi?
Kyllä se on nyt jo tämä kotikaupunkini Helsinki. Espoolaisena tyttönä en olisi ikinä uskonut näin käyvän, mutta nyt kuuden asukasvuoden jälkeen olen kyllä rakastunut siihen, että kävelen lähes joka paikkaan, ihmisiä näkee melkein mihin vuorokauden aikaan tahansa, ja ympärillä on vanhaa rakennuskantaa ja ihana meri. Tämä kaikki siis lähinnä keskustan etuja. En niinkään lämpene metroon, junaan ja niiden varrella aiheutuviin lieveilmiöihin. En myöskään romantisoi spugeja ja muuta ”underground” kulttuuria. Tää elitistinen Punavuori sopii mulle paremmin 😉 On kyllä mainittava myös rakas opiskelukaupunkin Turku, joka on edelleen kesäkaupunkina ihana ihana ihana. Ja siellä asuu inania kavereita (tulkaas jo tänne). Ja Turussa on aina hyvä sää, tää Helsingin merituuli on aivan syvältä. Ulkomaisista kaupungeista Köpis, Barcelona, Pariisi, Rooma.
7. Jos voisit muuttaa yhden tapahtuman kuluneelta viikolta, mikä se olisi?
…kylläpä kestää tämän miettimisessä. Joko lähimuisti on totaalisen mennyttä tai sitten viime viikko oli oikeasti aika hyvä. Tietenkin sen seitsemän päivää kestäneen päänsäryn olisi voinut jättää pois.
8. Mitkä ovat ne viisi nettisivua, jotka avaat aina ensimmäiseksi?
Facebook, Gmail, Blogger, Iltalehti, Hesari. Tosin nämä on aina ja ikuisesti auki, en juurikaan enää ”avaa” sivuja. Lisäksi huomaan nyt että oikeastaan vain ekat kolme avaan, ja lähden niistä sitten etenemään mihin menenkään. Uutiset katon useammin iPhonen kautta suoraan lehtien omista app:eista.
9. Ketä haluaisit kiittää ja miksi?
Ravintolapäivän jäljiltä edelleen kaikkia täällä käyneitä, mutta etenkin Insinööriä, Heiniä, Ugia ja Mummia paljon kaivatusta avusta, Tammiston perhettä superkivasta viikonlopusta (miten me päädyttiinkin viettämään se melkein kokonaan yhdessä? :)) ja vielä sääguruja kesästä. Olen päättänyt että se tuli eilen.
10. Mikä on oma käytännön vinkkisi kahden lapsen arjesta selviytymiseen?Älä tee sitä! Hommaa hyvä tukiverkosto ja riittävästi apuvälineitä (hyvät vaunut, kantovälineitä, tutti, tuttipullo…you know). Laita isompi lapsi hoitoon edes osaksi aikaa viikkoa / päivää niin sekin saa riittävästi kivaa tekemistä päiväänsä. Toivo että toisen lapsen syntyessä on kevät tai kesä, jolloin pääsette aina ulos pakenemaan. Karsi kotiaskareet välttämättömiin (ei niitä lakanoita nyt koko ajan tarvitse vaihtaa, oikeesti) ja opettele sanomaan sekä itsellesi että muille ”ei” jos tuntuu ettet jaksa. Jätä osa päivästä aina tyhjäksi menoista. Ole rehellinen itsellesi jaksamisesta. Kerro ääneen myös puolisolle mikä painaa. Yritä olla stressaamatta mahdollisista haasteista ja ongelmista etukäteen, kohtaa ne sitten kun ovat päällä. Ja ota rennosti, ei se niin kamalaa ole. Muista että pahin mitä ne voi tehdä on huutaa (helvetin kovaa) yhtäaikaa, ja siihen auttaa korvatulpat.
Siinä se. Tulipas pitkä ja tylsä teksti. No, se ratkaisee sen sivulatausten määrän kun kaikki lukijat häviää.