Ihanan kamalissa Satuhäissä pappi sanoi, että ”mainitsitte harrastukseksenne [jotain] ja lapset”.
Vähänkö siistiä, en olekaan ikinä ajatellut sitä niin! Lapset onkin minun harrastukseni, eivät esimerkiksi palkaton, ympärivuorokautinen työ! Tämähän muuttui juuri paljon hauskemmaksi. Ajatelkaa, jos ne olisikin harrastuksia:
– Niitä voisi harrastaa muutaman kerran viikossa, tai vaikka vaan tiistaisin, kun näin harrastuspohjalta.
– Ei joutuisi koskaan lähtemään olympialaisiin lyhyen matkan mutapainissa.
– Niitä voisi vaihtaa aina syksyn tullen. Jos kyllästyttää.
– Alussa riittää pieni panostus: yksi onnen hetki ja puolikas sämpylä päivässä.
– Jatkossa menisi toki aika paljon rahaa varusteisiin, mutta onhan se osaaminenkin silloin kova.
– Parasta olisi aloittaa nuorena. Vanhana sitä on vaan tosi väsynyt ja hidas.
– Saunaillat!
– Lisärivi CV:hen!
– Hetkinen, onko tämä joukkue- vai yksilölaji?
– Urheilua vai aivojumppaa?
Ei tästä nyt saanut Erkkikään mitään selvää. Laitetaan kuumeen piikkiin.