Taas näitä #metoo -juttuja. Alkaako jo kyllästyttää?
Minäkin tein oman statukseni. Minäkin olin ensin että no kelläpä ei näitä olisi, varmaan minullakin vaikka en niitä ihan muista, mutta laitetaan nyt tämä.
Ajattelin tietysti että omat kokemukset ovat tosi kesyjä, lähinnä jotain vähän liian innokkaasti haettuja suudelmia. Koin kuitenkin tärkeäksi aiheen, joten osallistuin.
Sitten aloin lukea muiden juttuja. Pupulandia-Jennin tekstin, jossa liian usein tekijänä oli joku vanhempi; Stellan tekstin, jossa hän kertoo ihan liian monesta aivan liian törkeästä tapauksesta omalla kohdallaan.
Huh, mitä tarinoita, mietin. Ihan kamalaa. Yllättävän monen jutun kohdalla mietin että ai niin. Kuulostaa tutulta.
Olihan tosiaan niitä kertoja minullakin. Vaikkapa se kun menin omituisille jatkoille kaverin kanssa ja pussailtiin joidenkin poikien kanssa kunnes hommalle tuli äkkiloppu. Kolmas kaveri ilmestyi huoneeseen, osoitti meitä kaikkia aseella ja ilmoitti että nyt kaikki lähtee täältä vittuun jos minä en saa pillua. Ei sillä että sitä olisi kukaan muukaan ollut saamassa, mutta lähdettiin sitten pois.
Tai se kun oltiin etkoilla ja makoilin muiden seassa lattialla. Vieressä makaava laittoi kätensä minun housuihini. Tiedäthän, kännissä ja läpällä.
Sekin on näemmä ikäryhmälleni normaalia, että ala-asteella pakoilimme tunnettua popliinitakkista, joka kuulemma aina siellä minun koulumatkani poluilla vilautteli. En koskaan nähnyt.
Oli myös melko kuumottavaa kun minuun ihastunut (minä en häneen) vei omaan huoneeseen lukkojen taa, koitti väkisin suudella ja kertoi varanneensa meille yhteisen matkan. Tarvitsen enää sun hetun. Onpa onni että satuin oksentamaan siiderini heti sen perään, se oli hyvä pakokeino.
En edes jaksa laskea kuinka monta kertaa asiakas, kollega tai esimies on vitsaillut sopimattomasti, hymyillyt väärässä kohtaa tai nuollut yhtäkkiä kaulaa tanssilattialla pikkujouluissa (no se sentään oli vain yksi kerta).
Totta kai minuakin on keskellä päivää Espalla täysin tuntematon, reilusti vanhempi mies kouraissut vastaan tullessaan jalkojeni välistä. Sinne vain hameeseen sujahti koko koura yllättävällä voimallaan. Katsoin taakse shokissa vihaisesti huutaen ja hän jatkoi matkaa vinosti hymyillen.
Ja kyllähän joku minua seurasi autollaan kaksi viikkoa sitten kun saavuin myöhään (liian myöhään, oma moka!) yöbussilta. Pysähtyi sille suojatielle, josta jatkoin metsäpolulle. Nousi kuskin paikalta ja suuntasi kohti metsää, perääni. Ehdin kotiin tälläkin kertaa.
Tosiaan, olihan sitten sellainenkin kun heräsin yöllä siihen että viereeni ”sammunut” kaveri laittoi kätensä paitani alle. Revin käden pois ja jatkoin nukkumista. Sattuuhan näitä.
Huorittelua, suihinottojen vonkaamista, väkisin suutelua. Tissien kourimiselta olen enimmäkseen välttynyt ja vasta Stellan kirjoituksen jälkeen ymmärrän että isot rinnat tekisivät tässäkin kohtaa muiden elämästä vaikeampaa. Onnea on pienet tissit ja hemmetin kova ääni.
Jos jotain tämä lähes itsekseen leimahtanut kampanja on tehnyt, se on saanut ymmärtämään miten paljon tätä on minullekin tapahtunut ja miten paljon olen niistä asioista itseäni syyttänyt. Häpeän edelleen. Sitä että olin monessa tapauksessa itse humalassa tai matkalla siihen. Sitä että kihertelin huomionhakuisesti, tai että olin alkuun osin imarreltu. Erityisesti asekeissi hävettää niin paljon etten meinannut kehdata kertoa tätä insinöörille ennen tekstin julkaisua.
Miksi olinkaan päätynyt niin paskaan seuraan, miksi janosin huomiota joltain aivan onnettomista tyypeiltä, miten päädyin pussailemaan jotain josta en pitänyt lainkaan, miksi lähdin kikattaen karkuun kun olisi pitänyt soittaa poliisi?
Voi jumalauta että olisikin pitänyt soittaa poliisi.
Niitä vähän vähemmän vakavia juttuja on tapahtunut kymmeniä. Pääasiassa teini-iän ohilyöntejä, joista en tavallaan osaa syyttää niitä teinipoikia vieläkään. Se tuntui kuuluvan nuoruuteen se kaikki sekoilu, josta vain osa oli seksuaalista.
Ymmärrän hyvin, mistä Sinkkonen puhui Hesarissa. Tuntuu että nuoren aikuisen ahdistelun takana on joskus vain hataraa itsensä hakemista, väärien mallien matkimista. Ollaan se Jätkä vaikka ei haluttaisi olla, samalla lailla kuin ei oikeasti haluttaisi olla se tyttö joka lähtee random tyyppien kanssa jatkoille.
Ehkä pahinta siksi onkin se että osa heistä kasvaa isoksi kuvitellen että tämä kaikki oli ihan OK. Jatkavat puristeluaan vaikka aikuinen jo tietää ettei tämä sekoilu ole enää millään tasolla hauskaa. Sanotaan EI, mutta jatketaan koska ”tätähän sä halusit”.
Mietin omia juttuja kirjoittaessa kuinka moni minua häirinneistä saattaa tunnistaa itsensä. Häpeää ehkä itsekin mennyttä minäänsä joka haki väärällä tavalla huomiota. Jos kerran suurin osa ellei kaikki tutuista naisista on tätä kokenut, tarkoittaako se että melko iso osa miehistä voisi laittaa omaan statuksensa ”it was me” kertoen toimineensa väärin joskus?
Häirintä on kaikin tavoin perseestä. Se jättää isoja jälkiä ihmiseen ja vaikuttaa kaikkiin tuleviinkin ihmissuhteisiin. Häirintää tapahtuu kaikissa ihmisryhmissä ja sukupuolissa, suhteiden sisällä ja tuttujen kesken. Parisuhteissa, työpaikoilla, kaduilla, baarissa. Naisen ruumis on edelleen yksi halvimmista.
Ein pitäisi olla ei vaikka sen sanoisi yhden joon jälkeen. Myös ei sittenkään on edelleenkin ei.
Tämä kampanja menee ohi ja unohtuu. Tämäkin teksti tuntuu jo rasittavalta toistolta. ”Joo joo me kuultiin jo”. Huomio on siis herätetty, hyvä. Nyt on aika toimia.
1. Puhu. Huomaa oma tilanteesi. Soita naisten linjalle jos koet ahdistelua. Ilmainen numero on 0800 02400. Puhukaa töissä, ottakaa asiat esiin. Monilla aloilla #metoo on herättänyt todella hyvää keskustelua, jonka uskon muuttavan asioita oikeasti.
2. Opeta lapsillesi että he vastaavat itse omasta reviiristään, vartalostaan. Siihen ei saa kukaan koskea ilman lupaa, sitä ei ole kenenkään OK kommentoida ilman lupaa. Ja luvan voi aina vetää pois, saa muuttaa mielensä. Tämän luvan rikkominen on väärin.
Te kaikki miehet jotka olette kampanjan myötä muistaneet jotain kipeää, on ihan tosi kova veto pyytää anteeksi. Sitä olemme jo ilahduttavasti vähän nähneetkin. Te kaikki naiset jotka olette kertoneet rohkeasti, kiitos. Te kaikki ihmiset, muistakaa olla ihmisiä toisillenne.
Lue myös: