Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Täiden parhaat puolet

No niin, sieltä ne tuli! Yhdeksän vuoden passiivisen ja kahden vuoden aktiivisen odottamisen (arvasin koulun tekevän tämän) jälkeen: täit. Hieman jo naurattaa että tämän vuoden puolella olen tutustunut ensimmäistä kertaa kihomatoihin, täihin ja peräpukamiin! Niin glamoröösiä!

Mutta se on kuulkaa sellaista se elämä. Kun peppu kutiaa tai päässä vilistää, ei auta kuin marssia apteekkiin ja hoitaa hommat. Niin teimme eilen ja kyllä kuulkaa kutiaa vieläkin oma pää vaikka sieltä ei vielä löytynyt mitään.

Muistanette jokin aika sitten kohtaamamme kihomatoepisodin? Nyt kun meillä on päät kammattu prinsessatyyliin (vaikka sata harjanvetoa ei kyllä riitä) ja pyykkikone jauhaa kolmatta rundia, teen vertailevaa analyysia. Silloin kihisten aikaan minä nimittäin arvelin että täit olisi pahempi vitsaus, vaikka kihikset kieltämättä nihkeä ajatus ovatkin.

Tämän kokemuksen perusteella olin oikeassa. Kihikset hoidetaan yhdellä suun kautta otettavalla lääkkeellä plus siivouksella. Täiden kanssa on se sama siivous edessä ja lisäksi aivan saatanallisesti kampaamista. Meillä meni tunti per lapsi enkä silti usko työn olleen riittävän tarkkaa.

(Sidenote: palattuani tekstiin seuraavana päivänä voin todeta ettei ollut. Uusi sukupolvi, terve vain!)

Kihomatoihin ei sitä paitsi todellakaan tarvitse koskea siinä missä täitä saa halata tiukalla kynsiotteella ja nyppiä ihan yksitellen pois. Helvetti.

Kun Insinööri aloitti minun pääni tarkastamisen puoli kaksitoista yöllä, pidin itseni pirteänä ja iloisena miettimällä että tästä saa hyvän jutun blogiin! Tässäpä se siis kuten aikanaan kihisten kanssa: Täiden hyvät puolet!

Tulee siistiä. Myös viikon päästä!

Näidenkin kavereiden karkoitukseen kuuluu JÄÄTÄVÄN KAMPAUSSESSION lisäksi ”tavallinen viikkosiivous” sekä kaikkien pehmeiden asioiden pesu: vuodevaatteet, yöppärit, yökaverit (siis lelut, ei sillä tavalla kaverit), käytössä olevat pyyhkeet jne. Tässä sopassa osan siivouksesta voi hoitaa säkeillä + ajalla: täit kuolee parissa päivässä ilman päänahkaa joten kaiken ei niin tarpeellisen voi jättää vaan säkkeihin toimittamaan hidasta ja toivon että kivuliasta kuolemaa loisille.

Tässäkin siis tulee kuulkaa oikein sohvatyynyt pestyä ja lattiat mopattua, vaikka edelleenkään kahta viimeistä  kukaan käskenyt tekemään, mutta emme taaskaan kerro tätä lapsille tahi Insinöörille.

Parasta on se että kaikki toistetaan viikon päästä! Tai, kuten myös kihisten tapauksessa, jo seuraavana päivänä kun todetaan ettei eka hoito ollut riittävä.

Kauniit kampaukset joka päivä

Jännästi lasten hiukset saa ihan eri tavalla laittaa leteille kun vaarana on uusittu kampausessio. Samalla opitaan myös tavaroista parempi huolenpito, ehkä. Jos vaikka pipot löytäisivät tiensä nyt ennemmin hihaan kuin koulun rappukäytävän pölyisimpään nurkkaan?

Upea, kiiltävä tukka kaikille

Ensin läträtään öljyä pitkäksi aikaa päähän ja sitten harjataan (ihan saatanasti) – tästä se tukka todella tykkää! En ole hetkeen nähnyt lastemme hiuksia näin siivoina! Bonuksena niitä saa nyt pestä (pajunkuori)shampoolla paljon aiempaa enemmän.

Ekstrapaljon ruutuaikaa

Keinoja saada lapsi pysymään tunti paikallaan? Ruutu, kirjat, pelit mainittu.

Uutta pontta ilmeen muuttamiseen

Jos joskus olet harkinnut polkkatukkaa, tämä on se hetki kun saat sille uutta tarmoa. Myös lasten ihanat pitkät kiharat tuntuu vähän vähemmän houkuttelevalta.

Personal space on taattu

Kerrankin, kukaan ei tunge naamalle! Jos et ole halailutyyppiä niin sen saat nyt ihan kerrasta jättää pois. Riittää kuin osoitat päätä ja sanot ”täitä kotona”, ei kyllä tule väkisinhalaamisia.

Uusi  läheisyys puolison kanssa

Mikään ei ole intiimimpää kuin toisen päänahan katsominen ja hiusten silittäminen suortuva kerrallaan. Koska olette lisäksi öljyn ja aktiivisen ällötyksen peitossa, kellään ei voi olla mitään ruutuja kädessä eli saatte kuin huomaamatta itse asiassa treffi-illan! Nyt jos koskaan voit kysyä rakkaasi mielipidettä vaikeisiin asioihin! Kun samalla pidät hänen hiuksistaan kiinni teräskampa naaman edessä se raukka ei uskalla edes vastustaa kun ehdotat vielä yhtä (täistä kihisevää) lasta.

Jaettu vanhemmuuden kokemus yhdistää

Täit ovat vanhemmuuden armeija, synnytystarina ja viisaudenhammas yhdistettynä: kaikki, jotka ovat täitä kokeneet tuntevat keskenään näkymättömän siteen. Se side sanoo ”minä tiedän mitä koit, minäkin olen ollut siellä. Meidän ei tarvitse puhua siitä, mutta tiedä että tunnen tuskasi. Olet tärkeä. Älä tule lähelle”.

Täiden huonot puolet:

Ei tule punaista kakkaa. Tämä kihomatojen kiistaton etu harmillisesti jää.

 

Kuvituskuvina kuvia, joita katsoessa minua alkaa kutittaa.

Mun äitiysloma loppuu tänään ja muita tyhmiä ajatuksia

”Tänään on sitten vika päivä äitiyslomaa”, oli ensimmäinen ajatus tänä aamuna. Lasten kesäleiri loppuu ja tämän päivän jälkeen olemme kolmistaan kunnes Insinööri aloittaa kesälomansa heinäkuussa. Voisin ajatella että mahtavaa, siihen jäi viimeisetkin aikataulut ja nyt mulla on seuraa päivisin, sen sijaan ajattelen että nyt en voi enää äitiyslomailla. 

Mitä ilmeisimmin tämä kolmas kierros piti minun mielestäni sisällään lupauksen (Odotuksen? Vaatimuksen?) ”täydellisestä vauvavuodesta” johon kuuluu myös ”täydellinen äitiysloma” – sellainen jossa odottava äiti hehkeänä vaeltelee kaupungilla kauniissa äitiysvaatteissaan ja lounastelee ystävien kanssa. Silittelee vatsaansa hymyillen ja nauttii kiireettömistä päiväkahveista. Pohtii nimiä, kummeja ja tutteja ja sisustaa lastenhuoneen täydelliseksi.

Ei esimerkiksi loju päivästä toiseen samoissa shortseissa sohvalla ja katso Handmaid’s talea.

Kävin tällä viikolla kaupungilla ja suoritin äitiysloman.

Kun kukaan täällä ei pesi. Kukaan ei ole ostellut tutteja, lajitellut vaatteita laatikkoon (vaikka Ykkönen kyllä haluaisi) tai koonnut saatana pinnasänkyä. Juu, juuri sitä sänkyä jota ei tarvita vielä ensimmäiseen kolmeen kuukauteen. Ei ole käyty ottamassa kauniita mahakuvia, tehty kipsivaloksia (hyi) tai täytelty vauvakirjaa.

Heinäkuiset2019 ryhmässä mamat on kuukausia sitten pedanneet pinnasängyn ja valittavat kun ovat asiassa niin myöhässä. Ovat pakanneet sairaalakassit ja lapsen kotiinlähtövaatteet. Minä en tiedä vielä miten uudelle Naistenklinikalle mennään sisään eikä oikeastaan kiinnosta, kai se selviää sitten.

En minä jaksa lajitella niitä vaatteita, olen laiska. En jaksa turhaan roudata sänkyjä paikasta toiseen. Vaatteita on, harsoja on, kaukalo on, tissit on – niillä pääsee tosi pitkälle. Olen ostanut maidonkerääjät ja yhdet imetysliivit.

Missä ongelma? saatat nyt ajatella. Kuulostaa kivalta ja rennolta! Niinhän sitä ajattelisi, jos olisi normaali ihminen.

Ilmeisesti minua vaivaa se että otan liian lungisti. Etten ole pakannut sairaalakassia, valinnut hoitolaukkua (lol en ole hommaamassa turhaa uutta kassia), tutkinut vauvajumppia, harjoitellut synnytyshengitystä tai kantoliinan sitomista. Mitään näistä asioista en halua tehdä mutta kun minun piti haluta tehdä – tämä on se viimeinen kerta!! 

Tajuatteko miten hankalaa on elää niin kuin minä? Käsitättekö miten hankalaa on olla minun aviomieheni? Koska hänen nyt ainakin pitäisi sitten olla näistä asioista kiinnostunut, pohtia yömyöhään miltähän se vauva näyttää, silitellä vatsaa ja ehdottaa kummeja. Vaikka ei ole koskaan aiemminkaan niin tehnyt eikä sitä kukaan ole kaivannut.

Paitsi nyt.

Tämä on viimeinen kerta kun koskaan olen raskaana ja saan vauvan nyt pitää tehdä nämä jutut ja olla ihan ÄITI!!

Juu elikkäs. En ole. En ole koskaan ollut. Olen hitto vie ”valeäiti” – siis täysi, oikea, hyvä äiti joka jättää muutaman jutun tekemättä tai menee helpoimman kautta. Se on mulle kaikista sopivin tapa. Milloinhan se alkaisi mennä myös omaan tajuntaani?

Oikeasti rakastan tätä meininkiä. Että vauva vaan tulee ja solahtaa osaksi meidän elämää. Nyt kesälomaillaan ja plumps – hei täällä on vauva! Sitten elellään niin kuin ennenkin. En halua säätä turhaa, en halua ostaa mitään, joka voi edes mahdollisesti olla ylimääräistä.

Siihen kategoriaan menee näin konkarina muuten aika hiton moni asia hoitotasoista ja kylpyammeista alkaen. Vaipat voi vaihtaa sängyllä ja vauvan pestä lavuaarissa.

Anteeksi Insinööri. Että märisen, pauhaan ja valitan jostain ihmeellisestä puutteellisesta pesimisestä vaikka oikeasti muakaan ei haittaa mikään tästä. Valitan itselleni, itsestäni. Kun minun pitäisi haluta pesiä enemmän. 

En aio myöskään luvata että lopetan nämä tyhmät ajatukset. Pidätän oikeuden olla naurettavan ristiriitainen ja järjetön – olen katsos raskaana (viimeistä kertaa).

Ja nyt: pari jaksoa Handmaid’s talea. Under his eye.

Kihomatojen parhaat puolet!

Meillä on takana yli seitsemän vuotta päiväkotiuraa. Kuukauden päästä se loppuu hetkeksi ja kummatkin isot lapset ovat koululaisia. Nyt oli siis mitä mainioin aika saada ensimmäistä kertaa koskaan kylään kihomadot eli kavereiden kesken tuttavallisemmin kihikset!

Kihikset saavat luonnollisesti suuret inhon puistatukset monessa aikaan eikä se nyt mikään kivoin löytö ole. Kihiksillä onkin varsin kurja maine: ovat ällöttäviä, hankalia, vaikeasti poistettavia vieraita ja hyi kauhee nyt vaan kun niitä ei halua ajatella, älä edes puhu niistä. 

Raukat, kurjassa maineessa vaikka yrittävät vain loisia ja lisääntyä. Minäpä kerron teille kihomatojen hyvät puolet!

Tulee siistiä. Myös kahden viikon päästä!

Kavereiden karkoitukseen kuuluu yksi lääkeannos ja sitä seuraavana päivänä ”tavallinen viikkosiivous” sekä kaikkien pehmeiden asioiden pesu: vuodevaatteet, yöppärit, yökaverit (siis lelut, ei sillä tavalla kaverit), käytössä olevat pyyhkeet jne. Aikaa toki kuluu hommaan mutta ai että kun saa kerrankin oikein hyvän syyn sille että koko talo todella on siivottava valokatkaisimia myöten! Tulee kuulkaa oikein sohvatyynyt pestyä ja lattiat mopattua, kyllä kelpaa (kahta viimeistähän ei oikeastaan kukaan käskenyt tekemään, mutta älkää kertoko sitä Insinöörille.)

Parasta on se että kaikki toistetaan seuraavan lääkesatsin kanssa kahden viikon päästä – seuraavana päivänä kun kavereita löytyi vielä hengissä ja homma pitikin pyöräyttää vielä uudestaan! Näin siistiä meillä ei ole koskaan ollut!

Hanskat kädessä nukutut yöt

Kaikki erikoisnukkumisjärjestelyt ovat lastemme mieleen. Joko pitää nukkua jossain oudossa paikassa tai erikoisissa vuodevaatteissa. Tällä hetkellä Kakkonen nukkuu Ykkösen huoneen (munaisella) lattialla korkealla tyynyllä ja Ykkönen ryömii aina yöksi pussilakanansa sisään. En minäkään tiedä miksi, mutta hän pitää siitä.

Parasta ikinä on ollut se että jo kahtena yönä on saanut nukkua puuvillahanskat kädessä! Tämä yöllinen munienraapimisesto on lapsille hauskaa ja voisi muuten toimia myös aikuisille. Miehille.

Käsipesurutiineihin tulee ihan uutta pontta ja kynnet on tip top

On hieman eri asia pyytää lasta kolmatta kertaa käsipesulle ihan muuten vain osana normaalia käyttäytymistä kuin tokaista ohimennen ”no jos sä haluat syödä niitä matojen munia niin sitten tietysti voi jättää pesemättä”.

Samalla narratiivilla kynnet pysyy poikkeuksellisen siistinä ja lyhyenä.

Koko perheen yhteiset touhuillat

Kivasti saatte olla muutaman illan keskenänne kun siivoilette, ei ole kauheasti vieraita tulossa kylään! Jos joku vähän raskaampi olisikin tunkenut paikalle, ”meillä on kihomatoja” karkottaa kyllä viikoiksi nekin pois! Yhdessä touhuillessa ympäri taloa bondataan kivasti ja kaikille kasvaa hyvä iltapalanälkä vuodevaatteiden palasia ulkona heilutellessa.

Tosin nuudeleita ei kukaan halua syödä. Enää koskaan.

Mahdollisuus ihan uuteen synnytystarinaan

Olettaen että tästä ensimmäisestä aallosta edes eroon päästään (toimiiko lääke, kutiaako, ei kai toi just raapinut, mitä toi valkoinen tuolla on?), saamme jännätä vielä 5-7 viikkoa ehtiikö seuraava sukupolvi luoksemme. Sehän tarkoittaisi lyhyellä matikalla että meillä olisi toinen lääkehoito siellä raskausviikolla 40 päällä, joten arvat kannattaa heittää peliin – saako vatsatautisynnytys sittenkin voittajansa kihomatosynnytyksestä??

Lapset oppivat nielemään tabletteja kokonaisena

Hoitoon kuuluvat lääkkeet pitää niellä kokonaisena, jotta ne matkaavat tappokohteensa luo ehjänä. Tätä ennen lapset eivät ole koskaan osanneet nielaista mitään lääkettä kokonaisena, nyt oli opittava ja niin ne teki! Homma pelitti koska tehtiin siitä jännä yhteinen kisa ja koska kaikille kokonaisena nielaisseille oli luvassa kova palkinto, eli numeroimattoman listamme ykkössija:

Punainen kakka

Lääkehoito lupasi ”värjätä ulosteen punaiseksi”. Melkein kuin sanoisi että pissasi alkaa laulaa, tätä on kuulkaa odotettu! Punainen kakka!

 

Näin päättyy kihomatoraportti numero yksi. Toivomme että se on viimeinen missään kohtaa internetiä koskaan ja erityisesti meidän perheessä.

PS. Mitä tykkäsit kuvituskuvasta? Haluatteko että jaan pastakakun ohjeen, olisiko seuraava somehitti? Hyvää ruokahalua!