Pannukakkujen turvottamat läskit lepää juuri nyt altaan reunalla. Altaassa polskii neljä minun näköistä jalkaa minikoossa ja kaksi karvaisempaa niitä vahtimassa. Kolme tuntia aurinkoa vielä jäljellä ja sitten se on kamat kantoon ja menoks.
En ehkä olisi ihan vielä valmis lähtemään, aurinkoenergiaa ei ole vielä kertynyt neljän kuukauden tarpeisiin. Vielä jäi paljon näkemättä, hienon palatsinkin tsekkaaminen kaatui insinöörin sortseihin (Sorry sir, dresscode).
Hurjan paljon on kuitenkin ehditty tehdäkin, syöty paljon ja hyvin, uitu sormet rusinoille ja poltettu nahka vähän tummemmaksi. Nukuttu valtavassa sängyssä kolmen kesken, sellaiset yhdeksän tuntia yössä. Ostettu muutama vaate maksimekkojen luvatusta maasta (ks. dresscode). Tietysti on myös kiukuteltu. Hidasta toimintaa (minä), vaikeita taksimatkoja (minä), kiukkuista vaimoa (Insinööri) ja ehkä joitain nälkähetkiä (lapset). Erittäin vähän kuitenkin loppupeleissä. Syystäkin.
Minä olen oppinut taas vähän relaamaan, Insinööri on oppinut auringon merkityksen arabian prinsessalle (minä). Ykkönen on oppinut sanomaan tänkhuu, helou, bai ja guud ja ottamaan valokuvia:
Kakkonen on oppinut samat sanat ja lisäksi uimaan kellukkeilla. Loma muuttui juuri lomaksi!
Kaksi tuntia jäljellä. Sitten kuusi tuntia edessä ja paluu ihanaan kotiin. Koska on sekin aika kiva ja meillä on sinne ikävä. Minulla koripalloa ja pyykkikonetta, Ykkösellä kavereita ja omia leluja. Kakkosella ei varmaan mitään koska täälläkin on ruokaa.
Allasosasto hiljenee siis hetkeksi, nähdään lätäköissä!