Käyn tätä nykyä tosi hitaalla ja se on ihanaa. Mutta hitaalla, voi hyvänen aika sentään. Yksi aktiviteetti päivään on aivan riittävästi ja joskus liikaa, sillä sen ympärillähän pitää sitten suunnitella ruokailu ja pukeutuminen ja kaikki!
Käyn niin hitaalla että kun kirjoitan tälläisen ajatustulvan lauantaina, saan sen maanantaina ulos.
Niin hitaalla että ehdin ottaa vain nukkuvasta lapsesta kuvia.
Meidän perhe tuntuu oikeasti aika isolta. Tänään (eli lauantaina, toim. huom) katsoin kun Ykkönen ja Insinööri jahtasi hymyä Kolmoselta ja mietin että niin, ja meitä on vielä siis yksi yläkerrassakin vaikka tuossa on jo iso ihmiskasa.
Kaksi lasta oli helpompi laskea!
En tule koskaan tietämään, minkälaista on olla osa Ykkösen ja Kakkosen muodostamaa sisarusduoa. Se on hassu tunne. Tajusin kylvyssä niiden sekopääsekoilua katsoessani, etten pääse tuohon mukaan, väliin tai ympärille. Voin korkeintaan laidasta huudella ja yrittää saada edes jomman kumman huomiota, mutta tuo sekoiluside kahden niin samantasoisen välillä on vanhemmuutta vahvempi. Hurja ja hieno tunne.
Kaiken ostaminen kertaa kolme tulee kyllä maksamaan aivan saatanasti. Kumppareita metsästetään alle kolmellakympillä, jotta kokonaisuus jää alle satasen. Hai-saappaat kaikille maksaisi 180€. Ei sillä että Kolmonen olisi saamassa saappaita ihan pian tai että ostaisimme ylipäänsä kaiken aina uutena, mutta kunhan satuin kaverin puolesta laskeskelemaan tätäkin tänään (lauantaina) Cittarissa.
Ei ole montaa niin huikeaa lauantaita Helsingin seudulla kuin meillä: kolme tuntia Eastonissa, joista puolitoista siellä Cittarissa.
Kolme lasta on muuten sitten tosissaan jo niin paljon että joutuu ottamaan lukua niistä lapsista. Ei voi enää katsahtaa että hyvä, mulla on tässä tämä yks ja sulla siinä se toinen, paketti kasassa. Ei vaan nyt pitää aina muistaa että ai niin, entäs se yksi vielä?
Löytyi se Kolmonenkin lopulta edellisestä hyllyvälistä.
Mitenhän mahdan pärjätä sitten kun toi on jossain saapasiässä ja oikeasti kykenee liikkumaan itse? Jos hävitän sen jo nyt?
Joskus käy niin että maksaa ruokakaupan kassalla 300€ laskun eikä silti saa a) niitä etsimiään kumisaappaita tai b) ruokaa.
Onneksi voimme silti nauraa matkalla pankkiin sillä maksoimme poikamme sushiannoksesta 7€ ja se söi kaksinumeroisen määrän lautasia. Tai siis annoksia, kyllä te tiedätte.
Ensi vuonna tähän aikaa pöydässä on joku joka kyllä syö myös lautasia. Ah sitä sekoilua.
Oikein mahtavaa ja hidasta viikkoa kaikille!