Tälläisen univelan ainoa hyvä puoli on se, että saa halvalla hyvät naurut. Huumorintaju on suunnilleen samalla tasolla kuin oikein ”onnistuneen” illan jälkeen aamulla kavereiden kanssa jotka päätyivät ottamaan vähän unen päästä kiinni teidän sohvalla. Eli siis suomeksi krapulassa edellistä iltaa muistellen. Silloin huonot jutut naurattaa, ja ihan tajuttomissa mittasuhteissa. Muistuttaisin paikalla olleita esim ”Paljon hauskaa” -tapauksesta.
Vauvakännissä sama ilmiö toistuu. Niinpä olen tänään repeillyt ensin noin tunnin eräälle huolestuneelle suklaarusinalle, ja sitten noin tunnin omasta kamerasta löytyneelle kuvalle.
Siinä kuvassa näkyy eräs laitapuolen kulkija, joka kiinnitti huomiomme eräällä päiväkävelyllä. Noukimme sen mukaamme ja aloimme kutsua häntä Ykköseksi.
