Epäilen että täällä monilla on havaittuna tai piilevänä eräs syndrooma. Se alkaa suunnilleen ensimmäisen raskauden aikana, ja pahoin pelkään hyvät rouvat, ettei se pääty koskaan.
Syndroomasta kärsivä henkilö saattaa minä hetkenä hyvänsä nähdä silmissään jossain siellä kuopan takana muiden näkymättömissä aivan päivän selvästi tapahtuvan jotain seuraavaa:
– Vauva tipahtaa nuo raput alas ja sen pää halkeaa
– Taapero tulee tuosta pöydältä alas ja jää makaamaan elottomana
– Joku alkaa oksentaa verta tai lakkaa hengittämästä
– Tuolta mökin nurkalta tulee joku ja ampuu minut
– Tämä auto räjähtää
– Tuo auto ajaa päälle
– Lapsista toinen menee yhtäkkiä sekaisin ja tappaa vahingossa sisarensa
– Tämä talo syttyy yöllä palamaan. Emme pääse ulos.
– Tuo koira karkaa omistajaltaan ja onkin raivohullu vesikauhukasa, joka syö lapseltani silmän
– Lapsi kaatuu naama edellä tuohon keittiöveitseen
– Tuo kihara tukka syttyy palamaan tämän kaasulieden äärellä.
Nyt ei pidä erehtyä ja ajatella, että syndroomasta kärsivä on jollain tavalla hullu. Sitä hän ei missään nimessä ole. Hänen omassa päässään hän on huolissaan. Kyseessä on kuitenkin vahva hormonaalisperäinen rakkaustauti, josta kärsii useimmiten pienten lasten äidit. Myös hyvin koulutetut sellaiset.
Parannusta tautiin ei vielä tieteessä tunneta, joskin on sanottu että ajan ja tapahtuneiden onnettomuuksien (todellisten) kertoma lieventää oireita.
Oireiden lieventämistä odottaessa on pidettävä uhrista huolta estämällä aitoja tapaturmia. Sillä uhrille on sangen vahingoittavaa nähdä jotain todellisia tapaturmia, kuten poikansa jalan murtumisen.
Eikä sellaiselle henkilölle tee lainkaan hyvää nähdä sellaista mitä hän tänään näki; puolimetrinen, sutjakasti kiemurteleva kyy mökkinsä tontin nurkassa. Jos näin pääsee käymään, on tukihenkilön hyvä valheellisesti raportoida tappaneensa sanotun käärmeen, ja opettaa samoin valheellisesti, ettei yhdellä tontilla ikinä milloinkaan ole kuin korkeintaan yksi käärme.
Lomahaasteesta päivä 15/30 suoritettu. Haasteessa kirjoitan loman aikana (3.8. saakka) vähintään yhden kirjoituksen per päivä.