Lähtisin veikkaamaan, ettei meidän perheessä nukuta ihan riittävästi. Perusteluina äskeisen huoltoasemakeikka.
Kävimme siis tankkaamassa. Koska en halunnut jäädä autoon siltä varalta että eräs aloittaa huutokonsertin ajattelin kerrankin olla reilu, tarjouduin maksamaan. Luonnollisesti taka-ajatuksena oli ostaa samalla myös karkkia – ja myös luonnollisesti Insinöörin kortilla. Sitten niihin perusteluihin.
Perustelu 1: päättämättömyys.
Seisoin karkkihyllyn edessä tolkuttoman kauan. Vaihdoin pusseja kädessä varmaan neljä kertaa. Valinta tuntui jotenkin aivan liian vakavalta ja väärän päätöksen seuraukset peruuttamattomilta.
Perustelu 2: puheongelmat, ei sosiaalista korvaa, muistiongelmat, hermostuneisuus.
Kun vihdoin vaapuin yhden tikkarin salmiakkipussin ja suklaapatukan kanssa kassalle, olin jo unohtanut Insinöörin noin kolme minuuttia sitten kertoman korttinsa tunnusluvun. Muistelin sitä hetken paniikissa, samalla kun pelkäsin että myyjä saa minut tästä suuresta korttipetoksesta kiinni. Taisin näyttää aika dorkalta, etenkin kun samalla sopersin hermostuneesti että nämä ja sitten bensaa tosta..öö..no tosta missä toi musta auto on, oisko se..nelosen toisella puolella? Myyjä kohotti toista kulmakarvaa (standardiliike, joka tehdään kun arvioidaan onko vastapuoli kännissä, hullu, pahoissa aikeissa vai ainoastaan idiootti) ja totesi ettei siellä mittarissa kolme koneen mukaan kyllä kukaan mitään tankkaa.
Perustelu 2: nollat taulussa.
Huomaan Insinöörin lähestyvän ovea. Se astuu naurua pidellen sisään ja kysyy kylähullun elkein: ”Sori, mä en vissiin tankannu? (…) Annatko sen tankkausluvan uudestaan.” Ovi sulkeutuu ja jäämme myyjän kanssa kaksin sisään ihmettelemään. Puhumatta. Kyllä tässä nyt joku on hullu. Odottelemme yhdessä tankkausta, hermostuksissani (nyt sillä on enemmän aikaa huomata etten maksa omalla kortilla) haen vielä yhden pussin karkkia.
Perustelu 3: liian isot naurut.
Palaan autoon ja kohtaan nauravan Insinöörin. Katseeni ja toki ääneni kysyy että ”mitä h****ä…?” ja kuulemma hän ei oikein tiedä. Muuta kuin että siinä seisoi pyssy kädessä, tankkasi menemään ja lopetettuaan huomasi että bensaa oli mennyt sisään 0,07 litraa. Bensapumppu kai jotenkin ei toiminut, mutta hän ei vaan huomannut mitään. Selvä. Ensin se on seissyt pyssy kädessä tankkaamatta, ja toisella kierroksella se on seissyt pyssy kädessä itsekseen pimeydelle nauraen.
Tässä kohtaa selviää siis, että se ei ole (vielä) (täysin) hullu, mutta ainakin suht nollat taulussa on sekä mies että mittari olleet. Ja sitten seuraa grande finale: Tapaus on juuri paljastunut ns. uutisankaksi (ei se mies ihan niin väsynyt ollutkaan vaan mittarissa vikaa), mutta me nauretaan silti aivan kohtuuttoman paljon. Niin paljon että silmät valuu vettä ja Ykkönenkin ottaa tutin pois suusta nauraakseen ja todetakseen ”isi nauraa”.
Väsyneillä on halvat huvit, vai miten se nyt meni.
P.s.: Alan epäillä lievää karkkiongelmaa. Ensimmäinen vinkki oli ehkä ne kolme pussia jotka ostin, toinen vinkki ne kaksi tyhjää jotka otin samalla autosta pois.
P.p.s: Yksi pusseista saattoi olla jotain arvontapalkintoa varten.
P.p.p.s: Saan taas kännykällä julkaistua sekä Facebookiin että Bloggeriin, ehkä tämä tahti tästä taas vähän nousee.
P.p.p.p.s: Hyv’yöt.