Avasin juuri tietokoneen ensimmäistä kertaa viikkoon – ei vaan neljään. Tämä menee joka kerta näin: ajattelen että sitten lomalla on aikaa ja voin kirjoitella niin paljon kuin haluan, olla luova ja tehdä kaikenlaista kivaa blogiinkin liittyen…ja sitten menee neljä viikkoa niin etten tee mitään.
En siivoa kaappeja, kirjoita blogia, urheile enemmän tai keksi uutta harrastusta. Minä vain olen, me vain olemme. Heräämme, syömme, nukumme, tiskaamme, pakkaamme, ajamme, nukumme, uimme. Riitelemme, nauramme, valvomme, pakkaamme. Lähinnä pakkaamme. Mitään kovin järkevää emme tee, aivot ovat pysähdyksissä kaikilla eikä järjestelmällisyyttä jaksa pitää yllä yhtään. Isot menevät yhtäkkiä nukkumaan yhdeltätoista ja me väärän päivän puolella.
Pieninkin laulelee usein vielä iltakymmeneltä (tai myöhemmin..) ja aamulla kömmimme kaikki ylös vasta kun aurinko jo paahtaa kuumana.
Emme saa edes tätä jo käynnissä olevaa kesälomaa suunniteltua, joten emme ilmeisesti teekään mitään kotimaan reissua tänä vuonna. Kävi ilmi että muutama muu on jo aiemmin ajatellut tekevänsä sellaisen.
Eipä haittaa! Me vaihdamme taloa ja grillaamme hampurilaisia, uimme eri lätäkössä ja kuivaamme pyyhkeemme siinä naulakossa joka eteen sattuu.
Taidan tarvita lomalta tällaista täysin nollattua meininkiä vaikka samalla vähän aina haaveilen siitä että tekisimme jotain ihmeellistä (mitähän tämä on, en vielä tiedä). Joku reissu kai, tai jotakin kesäistä tekemistä.
Arki on turboahdettua ja silloin tapahtuu paljon, myös aivoissani. Tuotan eniten viisasta ja luovaa silloin kun olen päällä ja sitten kun olen lomalla, olen lomalla. Tänä vuonna taidan ensimmäistä kertaa hyväksyä tämän ja olla suorastaan kiitollinen siitä!
Lomalla otan oikeasti piuhat irti ja nautin vain olemisesta. Samalla aina muistan että arjen on oltava sellainen että sen sekaan mahtuu se kaikki sitten kun. Ei voi rakentaa sellaista elämää, jossa kesäloma pelastaa kaikelta, tämä itselle muistiin myös syksyä varten kun työmayhem alkaa taas.
No mitä sitten olemme tehneet? Olemme hengailleet. Paljon kotona ja jonkin verran mökillä, ja kävimmehän me Tampereellakin! Grillaamassa Asikaisen kotona ja uimassa, mitäpä muutakaan.
Olemme tehneet ruokaa, katsoneet leffoja ja pelanneet pelejä. Moikanneet heppoja ja uineet Käpälämäen aivan liian lämpimässä vedessä.
Meidän normaalisti jäinen jokivetemmekin on 22-asteista tänä vuonna. Niin ihanaa kuin sen sylissä olikin lillua kesäisenä yönä, en voi olla ahdistumatta Suomesta jossa on hellettä kesäkuusta syyskuulle.
Ilmastomurheesta huolimatta on nautittu lämmöstä. On veneilty ja hypitty uimaan suoraan veneen kannelta (ihmeellistä tekemistä, check!), käyty Vallisaaressa (kesäistä tekemistä, check!), ja Verlassa (kotimaan matkailu!). On uitu järvessä, joessa, meressä ja altaassa; hypitty laiturilta pommeja, tikkuja ja lintuja, syöty ihan tavallisia ruokia ja kesäisiä grillejä, juotu kasseittain kylmiä tölkkijuomia ja käytetty kaikki viime vuodenkin aurinkorasvat.
Olen sairastanut kesäflunssan ja pyrkinyt sen jälkeen pikkuhiljaa takaisin urheilun pariin käymällä ns. mekkolenkeillä. Pellavamekko päällä tai kesäsandaalit jalassa on paljon pienempi kynnys lähteä kävelylle!
Ollaan eletty ihan tavallista kesäelämää ja vain vähän mietitty että pitikö tässä tehdä jotain tämän kummempaa.
Juuri nyt teen töitä. Maksan laskuja, valmistelen palaveria. Ja suunnittelen huomista podcast-nauhoitusta! Valeäidin Vanhempainillasta tehdään yksi pilottijakso, jolla saadaan toivottavasti sponsori myytyä mukaan. Tässäpä siis avoin kirje teille kaikille markkinoinnin parissa työskenteleville: jos haluat saada kouluikäisten vanhemmille ison annoksen vertaistukea ja oikeaa neuvoakin, osta yrityksellesi minulta paalupaikka.
Kohta taas pakkaan, ajan ja pyykkään.
Mitäs teidän kesään? Ihmeellisiä elämyksiä vai tavallista arkea liian kuumassa Suomessa vai kumpaakin?