Internet paremmaksi villasukilla

Minä haluan kertoa teille nyt eräästä ihan ihmeellisestä ihmisestä. Liinasta.

Liinan mies on samassa työpaikassa minun mieheni kanssa. Ne miehet siellä ehkä joskus jotain puhuvat keskenään, en tiedä. Ainakin ne näköjään toimii välillä onnen lähettiläinä.

Sain eilen Insinööriltä oudon kuvaviestin:

Pingasin heti tuota onnen jakelijaa, Liinaa, Facebookissa. Että mitä mitä sinä ihana nyt oikein? Liina vain totesi että se nyt on jotain pientä sulle.

Olin kohtuu fiiliksissä. Niin fiiliksissä että Liina joutui toppuuttelemaan. Kuulemma on nyt liian korkeat odotukset ja edessä on kova pettymys.

Mutta kun Liina ei ymmärrä. Että minä olen sellainen ihminen, joka ilahtuu kun saa ostaa uuden käsisaippuan kylppäriin. Semmoinen joka sanoi kerran ääneen ”ai katos!” ilahtuneena kun taloyhtiön pihalla oli uudet roskapöntöt. Oikeasti.

Olen todella, todella pienten ilojen ihminen. Ja rrrrrrakastan yllätyksiä. Tämä oli siis tuplaihanaa! Voin kertoa, että odotukseni eivät olleet todellakaan liian korkealla. Olisin ilahtunut post-it-lapusta pussin pohjalla. Paketista löytyi kuitenkin jotain todella paljon hienompaa:

Arvostan maailmassa eniten ihmisiä, jotka kykenevät arvioimaan kriittisesti omaa toimintaansa. Siis sinua. Ja sä teit sen vielä julkisesti. Hats off. Arvostukseni osoituksena tein sulle sukat (…) Sukissa on alpakkaa, koska halusin sulle lämpöä, ja mallissa on selkärankaa, kuten sulla.

En. Kestä.

Siis miten ihana voi ihminen olla. Että hän on neulonut minulle omat villasukat. Käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa siihen, että on valinnut oikean mallin, miettinyt lankaa ja vielä hitto vie neulonut.

Minä rakastan yllätyksiä, ja minä rakastan villasukkia. Nyt minä myös rakastan Liinaa.