On sellaisia kesäpäiviä, joina ilma on luvattua parempi ja saadaan syödä jätskit Tuomiokirkon portailla hauskan museopäivän jälkeen ja joiden päätteeksi istutaan kuusi tuntia kallioilla juttelemassa elämästä loistotyyppien sekä kuohuvan kera ja lopuksi illalla pyöräillään naama henkarilla läpi leppoisan Helsingin (eilen).
Sitten on sellaisia kesäpäiviä, joina luvattu +20 ja aurinkoa muuttuu jäätäväksi meitä päin sylkeväksi sademassaksi, joina pyöräilläänkin vahingossa viisi tuntia aiotun yhden sijaan (koska Insinööri ei osannut kertoa että 32km kestää keskimäärin vitun kauan ja koska tytär päätti pyöräillä itse niistä kymmenen: jee mutta voi saatana), joina neljä ampiaista istuu sun jätskin päällä, joina muistat kolmen tunnin jälkeen että selässä on joku pikku pullistuma ja joina ajat melkein laatikkopyörällä ojaan lapsineen päivineen (tänään).
Kolme säälittävää Pokemonia niin ei riitä tämän päivän palkkioksi.