Ihmisen hius kasvanee noin kymmenen senttiä vuodessa. Eilisen mittaussession tuloksena tiedän siis, että päässäni asuu 5-6 vuotta vanhoja hiuksia (toim. huom. päässä ei siis ole enää historiaa ajalta ennen Insinööriä. Jotenkin outo ajatus). Koko 58cm:n reuhka alkaakin olla about pisin tukkamalli, jota olen omistanut, vaikka 20% korkeimpiin kampaamohintoihin se onkin aina yltänyt. Pitkähän se on siis ollut jo kymmenen vuotta, ja nyt ensimmäistä kertaa se alkaa olla aidosti tiellä. Onhan toi aina kiinni, superkauniilla suihkunutturalla, mutta silloin tällöin se elää ihan omaa elämäänsä. Viimeinen tikki koitti eräänä yönä, kun huomasin sotkeutuneeni omaan tukkaani. Se kiipesi kainalon alta takaisin toiselle puolelle niin etten meinannut päästä kääntymään. Sanomattakin on selvää, että Kakkosen suussa on päivittäin aika paljon tukkaa.
 |
| Tässä kuvassa 8,5 vuotta tukkaa. |
 |
| Jos tukkaan mahtuu tekemään majan, onko sitä liikaa? |
Ykköselläkin alkaa olla jo jotain hiuksiksi kutsuttavaa päässään. Sitä alkaa olla paikoin niin pitkänä, että pitää välillä pyyhkiä pois tieltä; milloin silmien, milloin ruokalapun. Taitaa olla siis silläkin aika joutua leikkuriin.
Päädyinkin taas kerran sopivasti blogiohjautuneeksi kuluttajaksi, kun bongasin Mamin blogista hyvän kokemuksen ja alennuksenkin läheisestä kampaamosta. Luuri käteen ja nyt on varattu äidin ja tyttären yhteinen kampaaja-aika. Yhteensä kahdeksan vuotta tukkaa laitetaan uuteen uskoon. Hieman jännittää miten eräs antaa tukkaansa leikata. Tai Ykkönen varsinkaan.
 |
| Kun on toi ponnarikin aika liikkis. |
Ainakin toistaiseksi Ykkönen näyttää olevan kuin äitinsä: heti kun aika on varattu, alkaa nykyinen kuontalo tuntumaan korvaamattoman hienolta. Tänään keksitty jatkuva ponnarin pyytely saa miettimään, pitäiskö sitä sit kuitenkaan…
Ps. Toinen blogijohdannainen ”tarve” oli Kakkoselle tilatut Stonzin älysiistit töppöset, jotka saa nyt Mutsin ansiosta hetken ajan ilman toimituskuluja. Meidän pääkallot on jo matkalla.
P.p.s. Muistakaa arvonta! 🙂