Kaipuu (näennäisesti) huonompaan

Alan olla aika kyllästynyt valinnanvapauteen. Kun pitäisi valita itse musiikkinsa, televisio-ohjelmansa, kuntoiluvälineensä ja -aikansa, uutisensa, bloginsa, vaatteensa ja sämpylänsä. Kaikki pitäisi tuunata, kustomoida tai vähintään personoida itse. Ja jos ei voikaan muokata tuotetta, on se kuitenkin valittava noin tuhannen joukosta. Ostaisiko rasvatonta, sokeritonta, kaura- vai soijapohjaista, suomalaista, ulkomaista vai kenties teennäistä jugurttia?

Ihan tosi kyllästynyt olen ammattilaisen leikkimiseen. Tiedättehän, jokainen päätös on tehtävä itse: minkälainen väri laitetaan tukkaan? Minkälainen leikkaus tähän hääpukuun? Mikä alku-, pää- ja jälkiruoka? Paahdetaanko leipä, montako senttiä ja mitä laatua, mitä kasviksia otetaan ja entä ne kastikkeet? Minkäväriset kaakelit ja tuliko sitä äänieristystä? En minä tiedä, en ole suorittanut alan tutkintoa.

Kaipaan kolmen kanavan mallia, ja vielä sitäkin enemmän hyvää toimittamista. Sitä, että joku on puolestani kahlannut läpi mahdottoman tieto- ja viihdykesuon, ja valinnut sieltä minulle sopivat otokset sekä asetetellut ne mielenkiintoiseen, järkevään ja miellyttävään järjestykseen. Että voisin mennä nukkumaan tietäen, että olen saanut kaiken oleellisen tiedon ja kauneimmat tapetit nähdäkseni.

Kaipaan sitä tuskaa kun radiosta tulee Jesse Kaikurantaa ja telkkarista Salkkarit. Että joskus ei vain löydy parempaakaan ja on odotettava seuraavaa.

Niinä päivinä, kun omien alushousujen valinta tuntuu vaikealta, inhoan Netflixiä, Spotifyta, Amppareita, nettiä ja sieltä ihan erityisesti Pinterestiä.

Hesari on jo tilattu, radio laitettu soimaan. Irtokarkit valitsen kuitenkin jatkossakin ihan mielelläni.