Kuvapostikortti Toscanasta

Pari sanaa Italian reissusta: Siellä oli taas ihanaa.

Myönnän että kun matkaa varattiin ja olin vielä tukevasti raskaana, mietin lähinnä onko tämä mitenkään mahdollista. Muistin kyllä että nelikuinen vauva on todella hyvässä iässä reissujen kannalta mutta silti tuntui siinä hetkessä uuvuttavalta ajatukselta matkustaa neljän lapsen kanssa. Taisin olla itse lähinnä silloin aika väsynyt, koska vauvan synnyttyä matka tuntui koko ajan mahdollisemmalta.

Niinhän siinä sitten kävi että kaikki meni sata kertaa paremmin kuin olisin ikinä voinut arvella.

Tuommoinen pieni, liikkumaton vauva on vaan niin vaivaton reissussa! Se nukkuu, syö ja ihmettelee. Kolmevuotiaskin oli tyytyväisempi kuin ikinä kun jatkuvasti oli tekemistä, ihmisiä ja uutta koettavaa. Näiden reissujen paras puoli onkin nähdä pienen lapsen oivallukset ja riemu kun se näkee asioita, joita ei tiennyt olemassakaan – tai hienon auringonlaskun jota hän viimeksi tänään muisteli.

Auton vuokraus oli ihan yhtä perseestä kuin aina (ja kyllä, taas tuli vakuutusten kanssa säätöä joka maksoi meille monta sataa) mutta lennot meni upeasti ja neljän tunnin autoetapit myös. Se yksi ainoa matkapahoinvointilaattakin tuli siististi auton ulkopuolelle, legendaarisesti 300m ennen kohdetta.

Kuumat ja aurinkoiset kelit kestimme oikein hyvin, vaikka ekoina päivinä (+36) minä olin vähän kuiva akka. Vauva pärjäsi kuitenkin hyvin ja muut lapset muuttuivat viikon aikoina kaloiksi, joita ei veden päällinen elämä koskettanut.

Kolmonen oli pari ekaa päivää just niin hasardi kuin pelättiin ja ehti ainakin kahdesti valvomatta uima-altaalle, mutta sitten sekin rauhoittui ja tiesi mennä sinne vain aikuisten seurassa. Ruoat oli ihania ja olut kylmää, matkaseuruekin mitä mainiointa (erityisesti koska tekivät paljon ruokaa ja pitivät koko ajan olutta kylmässä).

Koko viikko meni todella chilleissä merkeissä ja yllätyksekseni koin montakin hetkeä jolloin sain vain lökötellä altaan reunalla.

Seuraavaa reissua odotellessa muistelemme kaihoisasti kuvien avulla upeita vuoristomaisemia, upeita kukkia, täydellisen lämpimiä kesäiltoja, roomalaista pizzaa, lähiravintolan pastoja, pyörivää poreallasta ja rytmittömiä, kiireettömiä lomapäiviä joihin mahtui aina vähän proseccoa tai kourallinen sipsejä.

Suurkiitos kanssareissaajillemme, seuraavaa kertaa odotellessa!