Eräs naantalin aurinko on tänään ollut mahanahkan oikealla puolella yhtä kauan kuin sen sisäpuolella. Yhdeksän kukautta on jotenkin vilahtanut ohi parin hassun puistoilun ja soseruokailun muodossa, toisaalta elämää ennen Kakkosta ei tunnu koskaan olleenkaan. Alkuaikojen vaikeus alkaa jotenkin vasta nyt hahmottua: sitä tosiaan joutui hyssyttelemään yhtä pinnasängyssään paniikissa huutavaa taaperoa samalla kun vastasyntynyt oli rinnalla. Nykyhetki ja tulevaisuus taas näyttävät paljon valoisammalta, kuin mitä olisin heti niiden kahden viivan jälkeen uskonut. Lapset leikkii jo kiltistikin keskenään, ja saavat toisistaan ihan hurjasti iloa ja turvaa. Ja me alamme olla jo ihan oikeasti nelihenkinen perhe, enää ei tarvitse jatkuvasti muistuttaa itseään että lapsia on kaksi.
Voisi siis sanoa, että hyvin menee, mutta menköön. Jos tämä on näin kivaa nyt, mitä kaikkea on vielä edessä?
Kakkonen 9kk:
- Syö edelleen hyvin, mutta kovaäänisesti. Juo itse nokkamukista ja syö lusikalla jos joku täyttää sen esipalveluna.
- Tankkaa mutsibaarista useita kertoja päivässä, mutta öisin ei. (Hurraa!)
- Nukkuu periaatteessa yöt heräämättä, nyt ollut mukavia kello kahden huutokonsertteja. Pari kertaa yössä pitää vähän hyssytellä ja se nukuttaminen on edelleen tuskaa. Päivisin nukkuu 2-3 päikkärit, joskus pitkään ja joskus sen 45min.
- Konttaa, nousee pystyyn, kiipeää, sukeltaa, taputtaa. Ihan kohta päästää toisenkin käden irti ja pysyy tolpillaan itse pystyssä yli puoli sekuntia.
- Kävelee taaperokärryn kanssa iloisesti virnistäen. Ja taaperokärryllä tarkoitan mitä tahansa, joka lähtee liikkeelle kun tarpeeksi nojaa.
- Hymyilee tai kikattaa lähes aina hereillä ollessaan. Jos ei hymyile, itkee. Kovaa. Sillä tavalla tärykalvot halkeaa -kovaa.
- On saanut siskonsa edellä mainitusta syystä herkäksi koville äänille.
- On aika äijä, sillä on mm. leveämpi selkä kuin Ykkösellä.
- Tosiäijä ei myöskään puhu. Se mölisee. Edelleen niitä tavuja odotellessa.
- Tämä äijä toisaalta pussaa sitäkin enemmän, tai ainakin halii. Punkee mielellään syliin ja hengailee siinä pitkiä aikoja. Olisi aina lähellä jos saisi.
- On pysynyt hyvin terveenä, pieniä nuhia lukuunottamatta. Kaikki kohta kuusi hammastakin ovat tulleet lähes vaivatta läpi.
- On niin rento tyyppi, että se on tehnyt minustakin rennomman äidin. Kellokalle on kuollut niin totaalisesti että jouduin kirjoittamaan päivän rutiinit liitutaululle itselleni kurinpalautukseksi. (Silti me syödään ihan milloin sattuu mitä sattuu, ja yö alkaa oikeasti vasta kymmenen aikaan illalla. Vielä Ykkösen aikana vartin myöhästimen iltapuurosta oli minun kirjoissani täysikatastrofi. Oh well.)
- Fanittaa edelleen isosiskoaan enemmän kuin ketään muuta
- On täysi mammanpoika, joka huutaa keskellä yötäkin vaikka tunnin saadakseen Sen Ainoan Oikean sylin taas ympärilleen.
- On veli ihanalle siskolle ja serkku kolmelle mahtavalle pojalle sekä kahdelle aivan liian söpölle minitytölle.