Terveisiä parantolasta. Olo on tasaantunut, mutta ei loistava. Happea tarvitsee edelleen tuplamäärän jos on niin tyhmä että ottaa työpuheluita vastaan. Maanantain kohtalo on epävarma, mutta kyllä toi raihnainen sydän aika hyvin pelissä mukana pysyy.
Yksi asia mikä ajaa kohti toimistoa maanantaina, on mun tyypit. En voi ehkä sanoin kuvaillakaan miten tärkeitä nämä ihmiset on, miten paljon saan energiaa heiltä. Koska en voisi ikinä kertoa teille sanoin miten ihania nämä ihmiset on, kerron teoilla. Heidän teoillaan.
Aloitetaan nyt vaikka siitä että ne pelkäämäni vanhat herrat lähetti eilen maailman sympaattisimpia viestejä, jokainen kertoen omasta vastaavasta tarinastaan. Toiset soitti terapiapuheluita ja kaikki muistutti että ollaan tässä yhdessä ja meidän on oltava tiivimmin toistemme tukena. En voisi olla enempää samaa mieltä.
No sitten ne tehokkaat tykit. Ne ilmestyi varoittamatta keskelle meidän kodin kaaosta, mun meikittömän naamani ja dödöttömän, väsyneen temppelini eteen. Pölähtivät meidän kotiovelle niin kuin se olisi jokin yleisempikin ennaltasovittu tapa. Kantoivat mukanaan aivan käsittämättömän ihania sanoja, upeaa korttia ja kauniisti paketoitua takkia, jota olin aiemmin haaveillut toisen päältä.
”Find your tribe, love them hard” |
Arvelenpa ettei kovin monella työpaikalla tehdä tälläistä.
En voi oikein uskoa että olen saanut siihen korttiin niin paljon nimiä, elämääni noin paljon ihmisiä, jotka aidosti välittää minusta. Se on kuulkaa aika kullanarvoinen asia se. Jos olisi Keekki tai muutenkin vähän pateettinen, sanoisin juuri nyt olevani kiitollinen, siunattu, onnellinen. Tykytyksistä viis.
Loppusyksyn kiedon päälleni tota maailman kauneinta takkia, joka tuntuu ehkä vielä lämpimmältä nyt kun se muistuttaa joka kerta siitä tunteesta, jota muut ympärilläni antoi ja niistä sydämestä tulleista sanoista ”olet mulle tosi tärkeä”.
Te olette ihania, kuuletteko! Ihania! Ja myös tosi, tosi tärkeitä mulle. Niin tärkeitä että saatan jopa tulle vuoksenne taas töihin.
P.s. olen myös tosi kiitollinen ja ilahtunut kaikista niistä viesteistä, joita teiltä on sadellut eri kanavia pitkin. Ihanaa että tämäkin pelottava teksti toi paljon hyvää mieltä ja ehkä vertaistukea meistä monelle.