Pissasin eilen muoviseen tikkuun. Kyllä, ihan oikeasti. Se on minunkin mielestäni tosi häiritsevää. Niin häiritsevää, että melkein hävetti ostaa Se Paketti apteekista kahden tosi pienen riiviön kanssa. (Tai no kyllä hävetti, jätin ne ulkopuolelle odottamaan ja sniikkasin paketin äkkiä hanskan alla tiskille).
 |
| Tältä näyttää ”HUH”. Kuva jostain keskustelusta. |
Kuten arvata saattaa, ukkonen ei jylissyt karman osuessa minuun kipeästi, ja viivoja oli sen verran kuin kuuluukin: Saman verran kuin lentokoneen vessaan on tarkoitettu ihmisiä kerralla menevän, siis yksi (tässä samalla matkakuumeen vähentämiseksi muisteloa vaipanvaihdon ihanuudesta lentokoneessa. Ja poliittinen linjanveto siihen, ettei nk. Kymppikerho ole kyllä ikinä houkutellut).
Ennen kuin äitini huokaa siellä ruudun toisella puolella että voi hyvänen aika, ettekö te ikinä opi ja pitäisi nyt ne housut jalassa!, kerrottakoon että tämä hedelmöitys olisi ollut kyllä ihmeellisyydessään Jeesus-lapsen luokkaa ja olisin vaatinut jostain jotain korvauksia.
Koko testi ilmestyi mieleeni vain siitä syystä, että eräs noro-niminen kaveri aiheuttaa minulle edelleen erittäin tutun tuntuista iltapahoinvointia. Oli siis vain pakko testata pois se ”obvious”, jotta osaisi lopettaa viinin litkimisen iltarauhoituksena asennoitua oloon oikein.
Raskaustestin tekeminen samalla kun komentaa uhmaista kaksivuotiasta ja lohduttaa itkevää alle vuoden ikäistä, on muuten sanoinkuvaamattoman pelottava kokemus. Että really? REALLY??
Mutta koska tilanne päättyi onnellisesti, voin vain todeta että tästä lähin meillä palataan erittäin tehokkaaseen ehkäisykeinoon: no sex, no baby.
Ei siis hätää äiti, ne housut pysyvät jalassa.