Tietoa mainostajalle ›

Seurataanko teillä mitä lapset WhatsAppissa touhuavat?

7 Permalink

Ykkönen sai koulujen alkaessa oman puhelimensa (puhelimen valinnasta ja kätevistä sovelluksista lisää täällä). Mietin aina välillä, onko edes järkeä että ekaluokkalaisellani on puhelin. Se meinaa kuitenkin välillä mennä pelkäksi pelailuksi.

Alkuhuumassa viestejä tuli vaikka keittiöstä.

Toisaalta soittelemme joka päivä koulun jälkeen. Kertaamme kuulumiset ja sovimme, kuinka iltapäivä menee.

Seuraan kännykästä joskus pääsikö tyttö kotiin ja pihallekin puhelin otetaan mukaan jos tiedossa on pidempi retki tai leikki. Ykkönen pitää luurillaan paljon aiempaa tiiviimmin yhteyttä kavereihinsa ja on saanut jopa uusia tuttavuuksia WhatsApp-ryhmien kautta. Kännykästä on myös löytynyt uusi tapa olla yhteydessä kummeihin ja sukulaisiin, ja aina silloin tällöin kuulen hänen lähettäneen “moi mitä kuuluu” viestejä vaikkapa siskolleni. Ihan mahtavaa!

Omassa puhelimessa on paljon hyvää ja pidän sitä edelleen perusteltuna.

Välillä kuitenkin puhelimeeni paukahtaa sellaisia viestejä Ykkösen WhatsApp-ryhmistä, että joudun kysymään mistä on kyse tai miettimään itse onko “Kaikki tytöt laittaa huomenna hiukset kiinni ja katotaan huomaako pojat” -ketjukirjeet ok vai ei. Usein nämä johtaa mielenkiintoiseen keskusteluun, joskus pieneen ohjaukseen – Ykkösen tai kaverinsa.

Aivan, näen lasten toisilleen lähettämiä viestejä omasta puhelimestani.

Nappasin kokeneemmalta kollegalta Katjalta vinkin jo ennen kuin näitä puhelinasioita alettiin edes harkita ja ehdotin Ykköselle että WhatsApp on ok sillä ehdolla että aikuinen on mukana taustajoukoissa. Lapsenkin mielestä idea oli hyvä. Niinpä minä olen mukana jokaisessa WhatsApp-ryhmässä, joissa Ykkönenkin on (ainakin melkein, ryhmiä syntyy about joka päivä ja poistuu samaan tahtiin).

WhatsAppihan on K-16 sovellus ja vaatii jo käyttöehtojenkin mukaan aikuisen valvontaa. Mutta vaikka sitä ei kukaan vaatisikaan, sanoisin kyllä että yksi aikuinen kannattaa aina olla näissä ryhmissä.

Ei siksi, että WhatsApp tai viestittely yleensä olisi jotenkin suuri uhka. Minun silmiini ei ole vielä kertaakaan vuoden aikana osunut mitään tahallista kiusaa tai hankaluutta. Mutta tahattomasti nämä pienet taimet kyllä osaavat säätää ihan hyvin. Aina silloin tällöin joku käsittää jotain väärin ja toisen pitää oikoa ettei pahaa mieltä synny.

Vuoden aikana lapsi on oppinut myös vastustelemaan vallan teininä asioita.

Mutta kuinka ihanaa onkaan aikuisena seurata sitä miten hienosti nämä seitsemänvuotiaat jo hoitaa tilanteita! Pyytävät anteeksi, selvittävät jutut ja lähettävät tiukimpien paikkojen kohdalla toisilleen ääniviestejä. Väärinkäsityksiä tulee vähemmän kun ei joudu tulkitsemaan asioita pelkän tekstin varassa.

Olen myös tosi iloinen siitä että muut tytöt ovat ihan yhtä tyytyväisiä kuin Ykkönen tähän aikuisen “valvontaan”. Toisinaan he laittavat ryhmään että kiva kun sun äiti on tässä ryhmässä, joskus pyytävät minulta privana puhelinnumeroani (mä tiedän, niin symppistä!) ja toivottavat ihanasti myös mulle hyvää ystävänpäivää. Aivan mahtavia tyyppejä kaikki.

Joskus autan tyttöjä suoristamaan vähän mutkalle mennyttä keskustelua ja joskus kerron ettei Pennywise ole hahmona sellainen josta kenenkään kannattaa nyt jutella (tai googlettaa!) vaikka jonkun isosisko siitä kertoisikin. Sitä en enää tee että yrittäisin päästä vitseihin tai leikkihin mukaan. Sillä on ollut pari kertaa kiusallinen loppu.

Ryhmissä hengailun liskäsi käyn säännöllisin väliajoin Ykkösen kanssa kännykän viestejä läpi ja juttelemme yhdessä puhelimen käytöstä ja nettietiketistä.

Suosittelen taktiikkaa lämpimästi muillekin. Se ei ole yhtään tungettelevaa jos siitä sopii lapsen kanssa selvästi ja se avaa monta hyvää keskustelun paikkaa. Olisi ihan mahtavaa jos kaikissa kodeissa tehtäisiin näin! Siten minullekin voi tulla viestiä jos se oma nuppu tekeekin jotain dorkaa.

Sitäpaitsi netissä – eli myös WhatsAppissa – tulee aika helposti nähtyä vääränlaisia videoita ja koettua syrjimistä tai suoraa kiusaamista. Netissä asiallinen hengailu on välillä vaikeaa ihan aikuisellekin ja erityisesti pienelle tyypille jonka sosiaaliset taidot vasta alkavat rakentua.

Seurataanko teillä pienten tyyppien some-elämää ja milloin tulee vastaan raja jolloin sitä ei enää voi tehdä?

JAA
7 Permalink
7 Comments
  • Katjushka
    toukokuu 4, 2018

    Oman ekaluokkalaisen koulussa ei ole mitään isompia whatsupp-rinkejä ainakaan ykkösluokalla. Lapsella on muutama kaveri jonka kanssa viestittelevät, ja vaikka en itse ole ryhmissä mukana niin seuraan säännöllisesti lapsen puhelimelta että mitä juttuja siellä on ollut. Välillä on pitänyt vähän ohjeistaa, että samojen kolmen tytön kesken ei välttämättä tarvitse olla viittä (+) eri ryhmää vaan yksikin riittää, mutta joku niitä aina luo uusilla nimillä.

    Lapsi on myös lähetellyt viestejä minun siskoilleni mikä on ihan ok, mutta välillä kun siskolleni menee viestejä ihan jatkuvalla syötöllä (esim. yksi kerta oli monta eri videota jossa on vaan seurattu meidän kissaa ympäri taloa) niin siitä on huomautettu.

    Itse hankin lapselleni iphonen koska sellainen on itsellä ja puolisollakin, ja siitähän saikin kätevästi estettyä youtuben, nettiselaimen ja app storenkin salasanan taakse, eli vaikka joku lähettäisi lapselle linkin nettiin tai youtube-videoon niin se ei lapsen puhelimella avaudu. Kavereiden puhelimilla on kyllä katsellut sit videoita. Saa nähdä missä vaiheessa esim. youtuben vapauttaa lapsenkin puhelimeen, mutta ainakaan tässä vaiheessa lapsi ei ole asiasta minulle valittanut eli jatkamme näin 🙂

    • Valeäiti
      toukokuu 4, 2018

      Hyvältä setiltä kuulostaa! Just se on musta tärkeintä että ylipäänsä ollaan kiinnostuneita siitä mitä lapsi kännykällä tekee. Siinä voi auttaa paljonkin just tommosessa perus käytöksessä että kuinka monta viestiä on ok 😀

  • pilami
    toukokuu 4, 2018

    Musta tuntuu että toi whatsapp on enemmän tyttöjen kuin poikien juttu. Meillä selkeästi käytetään whatsappia vain soittamiseen ja viestittelyyn. Ryhmiä ei oikein ole tai lapsi on niistä lähtenyt itse pois. Välillä katsomme aina vähän minkä tyyppistä viestittelyä kavereiden kanssa käydään ja toisinaan joutuu kommunikointitaitoja ja viestintää käymään lapsen kanssa läpi. Kivointa mun mielestä on se kun lapsi itsenäisesti voi olla just esim. isovanhempiin yhteydessä: soitella, lähettää viestejä ja videoita. Avokonttorissa työskentelevänä en oikein itse arvosta videopuheluita iltapäivisin.
    Meillä puhelin on kyllä välillä melkoinen riesa koska pelaaminen ja sen rajoittaminen. Mutta muuten kyllä ihan positiiviset kokemukset. Lapsi ei ole edes hukannut kännykkäänsä vuoden aikana, saatika rikkonut. Olen tästä jopa hämmästynyt.

    • Valeäiti
      toukokuu 5, 2018

      Hei totta, meilläkin on pysynyt kännykkä tallessa ja ehjänä! Itse rikoin sitä vähän 😀

      Mustakin on mahtavaa juuri tämä suvun kanssa viestittely, avaa ihan uudenlaisia ovia maailmaan kun saa luoda itse sosiaalisia suhteita.

  • pilami
    toukokuu 4, 2018

    Trust me: eivät huomaa!

  • Nuori
    toukokuu 5, 2018

    Mun mielestä nykypäivänä se on lähestulkoon ihan sama saako lapsi mahdollisuuden käyttää sometilejä seitsemän vai kymmenen vanhana. Samoja kakkaemojeita ne ensimmäiset vuodet kuitenkin lähetellään. Tärkeämpää on, tunteeko vanhemmat niitä lasten käyttämiä sovelluksia ja osaavatko he sitten ohjata niiden käyttämistä tarvittaessa.

    Mä kuulun siihen sukupolveen, että lapsuuteni jakautui nst. kahteen osaan: siihen osaan, kun mitään kunnollista sosiaalista mediaa ei ollut olemassakaan (tai ainakaan junnuikäisillä ei ollut sinne mitään asiaa) ja siihen, kun esiteiniminäni löysi itsensä Kik Messengerin, Facebookin, Gosupermodelin ja myöhemmin jopa sen uuden upean Instagramin porteilta.

    Uskaltaisin väittää, että se sosiaalisen median vallankumous tapahtui niin nopeasti, että mun ikäisten vanhemmilla ei ollut oikein mitään käryä missä heidän lapsensa yhtäkkiä pyörivät. Ja sanotaanko vaikka näin, että esiteini-ikäisenä somen kanssa kasvaminen ilman kenenkään viisaan tai vanhemman neuvoja, oli joskus aika rankkaa. Siksi musta on ihan äärimmäisen tärkeää, että vanhemmat ovat kiinnostuneita
    niistä lasten fanittamista tubettajista, Periscopesta (tai no, se villityshän meni jo), Sarahahista sun muista. En mä tarkoita, että pitäisi kaikki maailman seurantalaitteet asentaa lapsen laitteeseen ja 5 minuutin välein tarkistaa millaisia videoita siellä katsellaan, mutta suurin piirtein olla samalla tasolla.

    Vaikka mun alkutaipale somen parissa oli toisinaan karu, oli se myös tosi opettavaista. Välillä tuntuu, että vanhemmat maalaavat turhia kauhukuvia liittyen sosiaaliseen mediaan. Myönnän, että sieltä löytyy vaikka ja mitä ei-kivaa sisältöä, mutta turha panikoiminen ei musta edistä asiaa ollenkaan.

    Antaa siis lasten tutustua ja kokeilla ihan rauhassa ilman turhaa niskassa hengittämistä, mutta ollaan kuitenkin siellä takana varmistamassa, että jos ja kun se lapsi siitä kaatuu, saadaan koppi. Valitettavasti me ei voida sitä kaatumista aina estää.

    • Valeäiti
      toukokuu 5, 2018

      Ah en kestä miten hyvä kommentti alusta loppuun, just hyvää pohdintaa! Mä olen niin samaa mieltä että tärkeintä on se vanhemman mukana olo, kiinnostus ja keskustelun ylläpitäminen. Tässä tulee varmasti sellaisia vaiheita myös näille lapsille jossa eivät meinaa pysyä mukana, apua tarvitaan aivan varmasti myös näille tyypeille.

      Panikointi nimenomaan ei kannata, eikä ole syytäkään! Kyllä näissä vehkeissä ja sovelluksissa on paaaaljon enemmän hyvää kuin huonoa!