Mihin katsonkaan, näen kasan. Lajiteltua pyykkiä, latureita, jotka pitää ottaa mukaan, roskia, jotka odottaa oikeaa lajitteluastiaansa alakerrassa, aurinkorasvoja, särkylääkkeitä, tyhjiä limupulloja.
Se on yksi reissu takana ja toinen taas edessä. Nyt me ollaan lähdössä sille kesän isolle reissulle, Tanskaan! Saatiin vihdoin kaikki majoituksetkin varattua ja reitti on selvä: Tukholma-Göteborg-Fredrikshavn-Skagen-Løkken-Aarhus-Jelling-Hvite sande-Roskilde-(ehkä Köpis, tai Helsingör tai Møns Klint)-Nyköping-Tukholma.
13 päivää ja varmaan melkein yhtä monta tuhatta euroa (no okei ei ehkä sentään), hirveästi nähtävää ja samaa epävakaista säätä kuin täällä, en malttaisi oikein odottaa!
Laitoin äsken meiliin Out of office -ilmoituksen, tyhjensin to do -listan ja nyt nakutan viimeiisiä hommia vimmatusti kasaan. Tää on muuten aika toimiva vinkki: En siis suinkaan tyhjentänyt to do -listaa tekemällä niitä töitä vaan kirjaimellisesti pyyhin ne yli mun listalta. Totesin että fuck it, en jaksa tehdä näitä. Yrittäjän vapaus! (joka voi kostautua vähempänä liikevaihtona, lol, mutta vapaus yhtä kaikki).
Vielä pitää päättää minkälaista lomaa oikeasti pidän ja missä kohtaa. Aion siis lomailla, kyllä. Ainakin kaupalliset yhteistyöt ovat kuukauden ajan täysin olemattomia, mitään meilejä en lähettele ja otan yleisesti iisisti. Jossain kohtaa aion taas olla kaksi viikkoa vähintäänkin kokonaan pois somesta, se oli ihanaa viime vuonnakin.
Yksi iso ratkaistava asia on: teenkö meidän reissusta jotain sisältöjä vai en? Tosi kaksiteräinen miekka. Haluan ottaa kuvia ja julkaistakin jotain, ihan jo omien muistojen takia! Toisaalta en ainakaan jaksa jälkikäteen kahlata arvatenkin paria tuhatta kuvaa ja videota. Mieluiten tekisin sitten joka päivä lyhyen koosteen, jos jotakin, mutta siinäkin on riski että muodostuu vähän paineeksi tehdä sitä.
Niin ja sitten olisi tavallaan ihana käyttää tätä kesän rauhallisempaa aikaa myös kirjaan. Kirjoittaminen vaatii aina sitä, ettei ole muuta työn alla ja nyt olisi hyvä aika. Mutta toisaalta ei kirjallakaan mikään kiire ole…vielä.
Ehkä jätän tän vielä auki. Teen jos teen, en ota paineita. Todennäköisesti mulla on joka päivä pari tuntia tyhjää aikaa autossa ja voisi tehdä mieli vähän sisältöjä räplätä 😀 Ja arvaan, että näistä olisi kyllä monelle hyötyäkin!
No, jätän sen mietintään. Nyt teen sen yhden viimeisen pakollisen kaupallisen valmiiksi, puran kamerasta muitakin kuvia ja sitten lähden sateeseen lenkille ja jätän tämän kodin kaaoksen taakseni.
Ja blogin suhteen en tänä kesänä lupaa mitään! Kertokaa jos alatte kaipaamaan, se lämmittää aina sielua hahah!
Kuvat: mun appivanhemmat sai navettansa auki yleisölle 🥹🩷 tule tsekkaamaan täältä!