Mikään ei ole suurempi valhe kuin se, jota kerron itselleni blogin suhteen. Aina muka luulen ehtiväni, sitten luulen jaksavani ja lopuksi vielä luulen muistavani.
Kirjoittamisen sijaan olen tuijottanut tuttujen ja tuntemattomien ihmisten instastoryja. Kyllä vain, palasin kahden viikon tauon jälkeen someen, enkä ole lainkaan viisaampi. Nyt vain saan onnellisesti tyydyttää ”aivot narikkaan” -himoni kahden minuutin välein.
Miten toivoisinkin että olisin sometauon aikana löytänyt jotain tasapainoa tähän hommaan tai lukenut edes kirjoja – tai no sitähän kyllä tein! Taisin taputella ainakin viisi eri kirjaa muutaman viikon aikana. Ei huono!
Mun aika on mennyt paljon myös perheen kanssa.
Insinöörillä on ollut paljon töitä oman firmansa kanssa (mikä on aivan mahtava juttu!), joten minä ja pienet ollaan oltu aika tiivis tiimi. Olen sitten ottanut pientä omaa aikaa urheilemalla ja jotenkin kummasti ne treenikerrat ovat venyneet vähän pitkiksi..ei vaan totta puhuen on ollut aivan megaihanaa urheilla paljon. Eka kesä ikinä kun palaan omiin harrastuksiin ehkä jopa paremmassa kunnossa kuin ennen kesätaukoa!
Salaisuus on siinä, että meille annettiin avaimet uuteen Elo Trainingin toimipisteeseen ja lupa käydä siellä omin päin kesän aikana – ja mehän käytiin. Ollaan seurattu aivan vierestä, miten uusi hieno sali rakentuu ja nyt siellä on kyllä jo tosi valmista, jee!
Treenien lisäksi olen tehnyt vähän myös töitä, jännästi tämmönen 10 viikon kesäloma ei ole kaikilla asiakkailla samaan aikaan. Muutaman kampanjan olen kuvannut, mutta ennen kaikkea mun pää on alkanut työstää seuraavaa kirjaa, halusin tai en. Mian seikkailujen jatkot alkavat rakentua niinä öiden tunteina kun en saa unta. Just nyt saisin kyllä unta, mutta meillä on vielä ainakin kaksi lasta hereillä.
Kello on puoli kaksitoista yöllä.
Seitsemänvuotias on edelleen hereillä puoleltaöin. Anna mun kaikki kestää. Asiaa ei ehkä auta se, että olen alkanut lukea sille ekaa Harry Potteria (vaikka sen kirjoittaja on kyllä syvää ihmissaastaa, en tiedä miten suhtautuisin tähän). Liian jännä kirja, ei malta lopettaa tai nukahtaa!
14v ei kuulemma nukuta, tosi outoa kun eilenkin heräsi jo KOLMELTA ILTAPÄIVÄLLÄ. Oikeasti tulisi jo arkirytmi ja veisi meidät pois ei ku oliko se luoja joka sitä tekee. Joku kuitenkin, koska aivan pian täällä pitää jo herätä eli kuolla väsymykseen.
Tänään päivällä olin jo sitä mieltä, että alan vaan nyt herätä samaan aikaan kuin Insinööri omiin töihinsä taas huomisesta lähtien mutta oikeesti herrajumala en kyllä. Jos nää illat menee tähän että itse pääsee ehkä seuraavan päivän puolella vasta iltatouhuihin niin huh.
(ja vasta parin viikon päästä pitäisi jaksaa herätä Elon aamutreeneihin ennen klo 7…)
Muissa kuvissa: kasoja, joista Instagramin puolella ihana vertaistuellinen ketju menossa, kantarelleja (poimin, en syö), kurpitsan alku (kasvatan, en syö) ja mekkomietintöjä julkkareita varten.
Ja jos nyt räpäytän silmiäni on jo kohta lokakuu, joten ehkä jatkan vain tätä valvomista ja ikuista kesää.